Ajankohtaista

24.2.2017

Ankkuritoiminnan tavoite on löytää rikoksiin syyllistynyt nuori ja saada hänestä ote, ennen kuin edessä on pitkä ja syvä rikoskierre. (Kuva: Katja Hedberg)

Puijola-blogi: Ankkuri, joka tarttuu nuoriin rikollisiin

         ARJA AIRAKSINEN

Ankkuri on toimintamalli, jonka tarkoitus on nimensä mukaisesti löytää ja tarttua kiinni alaikäisiin, rikoksiin syyllistyneisiin.

Kuinka Ankkuri liittyy Setlementti Puijolassa toimivaan Aggredi Kuopioon?

Tärkeä kysymys, joka nostaa mieleen nämä asiat: laajat yhteistyöverkostot, ennaltaehkäisevän työn tärkeys, nuorisotyön asiantuntijat – siis minä ja kollegani, Aggredin ohjaaja Pasi Raatikainen.

Lisää tärkeitä kysymyksiä:

Mitä lisäarvoa Ankkuri toisi työhömme? Ja toisinpäin: onko meillä annettavaa Ankkurille?

Kysymykset risteilivät mielessäni, kun sisäasiainministeriöltä tuli kutsu Ankkuriseminaariin Tampereelle.

Vastasimme Pasin kanssa kutsuun myöntävästi, ja kaksi päivää myöhemmin tuli uusi viesti. Se sisälsi pyynnön: voimmeko pitää seminaarissa järjestötoimijan kommenttipuheenvuoron?

Tietysti vastasimme myönteisesti. Juuri tämä on sitä laaja-alaista yhteistyöverkostoitumista. Ja tämähän on onnenpotku. Työmme saa näkyvyyttä, ja pääsemme kehittämään järjestötyön näkökulmasta aivan uutta.

ENSIMMÄINEN SEMINAARIPÄIVÄ: Hienolta vaikuttaa, mutta missä ovat järjestöjen ihmiset?

Seminaariväkeä: sisäasiainministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen (vas.), sisäministeri Paula Risikko, Pasi Raatikainen, Arja Airaksinen, sekä Kriko Huhta Aggredi Helsingistä.

Heti selviää, että sisäasianiministeriö on tehokkaasti tiedottanut Ankkurimallista. Ministeriön määräyksen mukaan kaikkien paikallisten poliisiasemien pitää tarjota Ankkuritoimintaa alaikäisille rikoksentekijöille tai väkivaltaa kokeneille.

Ankkurin kohderyhmää ovat 15–20-vuotiaat rikoksentekijät, perheväkivallalle altistuneet tai sitä kokeneet, radikalisoituneet sekä aikuiset perheväkivallan uhrit ja tekijät. Ankkurin tavoite on puuttua nuorten rikoksentekijöiden toimintaan, ennen kuin hän syöksyy rikoskierteeseen.

Parhaiten tämä tapahtuu linkittämällä palvelut nykyistä paremmin toisiinsa. Paikallistasolla on tärkeää koota toimijat yhteen ja määritellä yhteistyön prosessit, yhteistyötahot, vastuualueet ja työnjako. Näin syntyy yhteinen ymmärrys siitä, kuinka nuorta autetaan, tuetaan ja ohjataan saamaan apua. Ankkurimalli hyödyntää eri viranomaisten osaamista ja samalla tehostaa viranomaisten omaa työtä.

Hieno yhteistyökuvio, jonka kehittäminen on tärkeää. Mutta yksi kysymys mietityttää: missä näkyvät järjestötoimijat?

Kerromme Risikolle Aggredi-toiminnasta, josta hän ei ollut kuullut aiemmin.

Seminaarin puheenvuoroissa järjestöyhteistyötä sivutaan ja siitä keskustellaan. Onneksi sisäasiainministeriö näkee asiat laajasti ja on huomioinut, että Ankkurimallin valtakunnallisessa kehittämisvaiheessa pitää kuulla myös järjestötoimijoita.

Seminaarissa järjestöjen ihmisiä on kourallinen: Aggredi Kuopiosta ja Helsingistä, Kirkon Ulkomaanavusta ja yksi seurakunnan nuorisotyöntekijä – 130 osanottajan joukossa.

Päivä opettaa uutta, ja verkostomme laajenevat. Huipennus on Paula Risikon tapaaminen. Saamme esittää tärkeän kysymykseen: ”Kuinka tärkeänä näette järjestötoimijoiden mukanaolon viranomaistoimijoiden rinnalla Ankkurimallin kehittämisessä?”

”Se on todella tärkeää. Järjestötoimijoissa on paljon potentiaalia ja osaamista, jota tulee hyödyntää. Ankkuri-mallit ovat aina paikallisia, ja joka paikkakunnalla tulee miettiä, kuinka järjestötoimijat parhaiten palvelisivat Ankkurin asiakkaita”, Risikko vastaa.

Kerromme Risikolle Aggredi-toiminnasta, josta hän ei ollut kuullut aiemmin. Vielä juttelemme Puijolasta, vaihdamme käyntikortit ja toivotamme ministerin tervetulleeksi Puijolaan, kun hän liikkuu Savon suunnilla.

 

TOINEN SEMINAARIPÄIVÄ: Miten Ankkuri saataisiin juurtumaan myös Kuopioon?

Hieman jännittää puhua 130 ihmisen edessä, vaikka toki osaan kertoa, mitä teemme Aggredi Kuopiossa. Mutta mitä kertoa linkittymisestä Ankkuritoimintaan, jota Kuopiossa ei vielä ole olemassa?

Ei riitä, että nuori käy kerran tai kaksi Ankkuritiimissä.

Itä-Suomen poliisilaitoksella toimii neljän hengen tiimi, josta kolme on seminaarissa. Tiimiin kuuluu kaksi poliisia, poliisin sosiaalityöntekijä sekä Kuopion kaupungin sosiaalityöntekijä. Tiimi on tehnyt vuosia erinomaista työtä.

Ankkuritiimiin pitäisi kuitenkin kuulua myös psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä. Tähän olemme Kuopiossa pyrkineet noin vuosikymmenen ajan, huonoin tuloksin.

Resurssit ovat minimissään, eikä kaupungilla ole osoittaa paikoille henkilöstöä. Pohdinkin puheenvuorossani, kuinka voimme sisäasiainministeriön määräyksen mukaisesti vaikuttaa Kuopion kaupunkiin, jotta tarvittavat resurssit löytyvät. Järjestötoimijoina emme juuri voi vaikuttaa, mutta asia toivottavasti edennee muita reittejä.

Osallistumme myös työpajoihin, joissa pureudutaan tärkeisiin kysymyksiin: Miten yhteistyö Ankkureiden ja eri toimijoiden välillä on järjestetty? Toimivatko käytännöt? Mitä ongelmia on havaittu? Ankkurin ja kunnan väliset suhteet? Esimiestyö?

Arja Airaksinen kertoo Aggredi Kuopion toiminnasta seminaarin yleisölle.

Iltapäivän puheenvuoroni menee mukavasti. Kerron Aggredista, josta vain kourallinen kuulijoista on kuullut aikaisemmin. Pohdin Aggredin mahdollisuuksia osallistua Ankkuritoimintaan. Väkivallalla oireilevia nuoria voi ohjata meille Aggrediin hoidolliseen keskusteluun. Voimme myös liittyä jäseneksi Ankkuritiimiin kehittämään toimintaa. Järjestötoimijat pitää ehdottomasti huomioida resurssina, joka viranomaistoimijoiden rinnalla mahdollistaa nuorille riittävän ja pitkäjänteisen tuen.

Ei riitä, että nuori käy kerran tai kaksi Ankkuritiimissä. Tarvitaan paikkoja, jonne nuori voidaan ohjata pohtimaan tulevaisuuttaan ja tärkeitä ratkaisujaan.

Olemme Aggredi Kuopiossa kuulleet usein asiakkaan lausahduksen:

”Voi, jos minulla olisi 20 vuotta sitten ollut joku, joka olisi pysähtynyt kuuntelemaan. Puhuttelu, sakkolappu ja toivotus, että toivottavasti emme tapaa enää, eivät riitä.”

Päivän aikana puhumme tietysti myös Sotesta. En malta olla laittamatta lusikkaani sotesoppaan. Tulevan Soten myötä ostamme palveluja palveluntuottajilta. Voisiko Kuopion Ankkuritiimin tilanteen ratkaista se, että sairaanhoitajan palvelut ostetaan järjestötoimijalta?

Aggredi Kuopio pysyy mukana kehittämässä Ankkuria. Toivottavasti seuraavissa seminaareissa ja työryhmissä näemme paljon muitakin järjestötoimijoita.

Paljon on asioita auki, mutta on tärkeää kirjata päätökset ja laitta kaikki Ankkuritoimintaan osallistuvat palvelukarttaan. Muutoin on vaara, että hyvät suunnitelmat jäävät mukaviksi tarinoiksi kahvipöytien ympärille.

PS. Aggredi Kuopion ja Puijolan Tukikeskus Mahkun ohjausryhmässä juuri kuulimme, että Itä-Suomen poliisilaitos kehittää Ankkuritoimintaa tehokkaasti. Huhtikuun alusta alkaen sisäministeriön rahoituksesta osoitetaan resursseja Kuopion, Joensuun ja Mikkelin poliisiasemille. Rahalla palkataan poliiseja, tutkijoita ja sosiaalityöntekijöitä Ankkuritoimintaan. Tämän vuoden aikana toiminta alkaa myös Iisalmessa ja Savonlinnassa.


Kirjoittaja on Setlementti Puijolan Aggredi-hankkeen hankevastaava.

 

16.2.2017

Sukellus neuvostonostalgiaan

Tarjolla on pelmeniä, musiikkia ja muistoja Neuvostoliitosta, kun Kompassi isännöi Nostalgia-illan osana Venäläisen kulttuurin viikkoa.

”Pelmenirauta on mainio esine. Sen avulla pyöräyttää hetkessä 37 kappaletta pelmenejä”, Svetlana Räsänen esittelee venäläistä ruuanvalmistuksen esinettä, jota hän käytti jo lapsuudenkodissaan Puutoisten kaupungissa Karjalassa.

Teksti ja kuva: Katja Hedberg

Kuvan nainen on Svetlana Räsänen, ja kädessään hänellä on raskas, raudasta valmistettu pelmenimuotti.

”Tämä on ainakin 50 vuotta vanha, sain tämän äidiltäni. Lapsuudenkodissani tämä oli kovassa käytössä. Meilläpäin pelmenimuotti oli arkinen vakiovaruste joka perheen keittiössä”, Räsänen kertoo.

Nimensä mukaisesti muotin avulla valmistetaan venäläisiä pelmenejä: taikina kaulitaan raudan päälle, sitten lisätään jauheliha, ja vielä toinen kerros taikinaa.

”Lopuksi painellaan ja ravistellaan – ja raudan läpi putoaa 37 pelmeniä, valmiina keitettäviksi”, Räsänen hymyilee.Miten Räsänen ja pelmenirauta liittyvät Setlementti Puijolaan?

  ”Ihmisten muistot voivat olla kipeitäkin. Tuskin Kompassissa kuitenkin kiistaa syntyy.”

Siten, että Puijolan Monikulttuurikeskus Kompassi on jälleen mukana Kuopion perinteisessä Venäläisen kulttuurin teemaviikossa. Osana tapahtumaa Kompassissa vietetään Svetlana Räsäsen ideoimaa venäläistä, kaikille avointa Nostalgia-iltaa maanantaina 20. päivä helmikuuta kello 17-19.

Illan ohjelmaa ovat muun muassa venäläisten ruokavälineiden ja neuvostoaiheisten valokuvien näyttelyt. Viiden euron ruoka-annokseen kuuluu pelmeniä, marjapiirakkaa ja teetä. Tietovisakin pidetään, ja kysymykset kietoutuvat tietysti Neuvostoliiton aikaan.

Illan nimi ”Nostalgia” selittyy sillä, että Svetlana Räsänen haastaa Kuopiossa asuvat venäläiset kertomaan, mitä he muistavat neuvostoajasta. Vastauksia lienee yhtä monta kuin vastaajaa.

”Yksi sanoo että Leningrad, toinen muistaa Juri Gagarinin. Ihmisten muistot voivat olla vastakkaisia ja ristiriitaisia, ehkä kipeitäkin. Tuskin Kompassissa kuitenkin kiistaa syntyy. Keskustelu ja kokemusten vaihto ovat aina hyvästä, vaikka aihe olisi haastava”, Räsänen toteaa.

Tie kuljetti Karjalasta Kuopioon

Svetlana Räsänen itse on kotoisin Puutoisten kaupungista, Äänisjärven länsirannalta Karjalasta. Suomessa hän on asunut 18 vuotta. Mitä hän muistaa neuvostoajasta?

”Jos kertoi väärät mielipiteet, musta limusiini tuli ja vei.”

”Minulle tulee ensimmäisenä mieleen vapaus. Oli vapaus opiskella ja vapaus tehdä töitä, molempia oli kaikille tarjolla. Toki nyt demokratiaa ja sanomisen vapautta on enemmän. Neuvostoliitossa oli aika, jolloin kaikkia mielipiteitä ei voinut kertoa suoraan. Jos kertoi väärät mielipiteet, musta limusiini tuli ja vei.”

Räsänen ennakoi, että Nostalgia-ilta venäläiseen tapaan houkuttaa Kompassiin runsaasti vieraita.

”Tunnelmaa luo myös musiikki. Levyllä pyörivät vanhat venäläiset laulut.”

Räsänen kuuluu Kalinka-kuoroon, joka on kokoontunut Kompassilla jo 11 vuotta. Kuoro astuu lavalle keskiviikkona 22. päivä klo 18-20, kun Kompassissa vietetään Runon ja laulun iltaa. Tämäkin tapahtuma kuuluu Venäläisen kulttuuriviikon tapahtumiin.

Illan aikana kuullaan runoja, laulua ja musiikkia. Yhteislaulua on suomeksi ja venäjäksi. Tapahtuman järjestävät Kompassin kanssa kansalaisopisto ja Pohjois-Savon Kirjallinen yhdistys Vestäjät.