Ajankohtaista

2.12.2016

Punainen ruusu huipputyypeille

Kompassin mahtavat vapaaehtoiset rakentavat tärkeää siltaa suomalaisten ja kaukaa tulleiden välille.

Pirjo Tirkkonen, Tauno Silén, Marja Kivinen Ester Kokko 3.Malla Pehkonen Pirkko Ohvo Oona Hytönen, Noah Raimo Moisala, Svetlana Räsänen, Nina Nevalainen Maija Jääskeläinen Linh Ngueyen Virpi Penttinen Ari Asikainen Jaana Kaikkonen Juhani Kuosmanen Saurav Tamrakar, Cagla Aaltonen Pihla Jaala
Pirjo Tirkkonen, Tauno Silén, Marja Kivinen

 

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

On olemassa muuan, voimakas geeni. Se tekee kantajastaan avarakatseisen, auttamishaluisen, uteliaan. Kriittisenkin, ja ennen kaikkea aktiivisen.

Geeniä tuntuvat kantavan ihmiset, jotka haluavat vaikuttaa maailman tilaan ja ovat päättäneet tehdä sen lähtemällä mukaan vapaaehtoistoimintaan.

Tällä viikolla näitä avarakatseisia, uteliaita ja aktiivisia vaikuttajia saapui isolla joukolla Setlementti Puijolan Kompassiin. Monikulttuurikeskuksen yläkerta täyttyi puheensorinasta, tiiviistä tunnelmasta sekä ilosta, joka tarttui.

”Kompassi täyttyi ilosta, joka tarttui.”  

Vapaaehtoiset ovat tärkeä osa Kompassin toimintaa. Kuten Kompassin ohjaaja Varsha Shurpali jutun lopussa sanoo: Ilman vapaaehtoisia ei edes olisi nykyisenkaltaista Kompassia.

Kiitoksena kuluneesta vuodesta ja arvokkaasta panoksesta Kompassi kutsui vapaaehtoiset yhteiseen tapahtumaan. Illan mittaan nautittiin hyvää ruokaa, jaettiin ruusuja, kuultiin musiikkia – ja annettiin sekä saatiin voimaa yhdessäolosta.

Illan aikana muutamat vapaaehtoiset pyydettiin kameran eteen vastaamaan yhteen kysymykseen: Miksi olet Kompassin vapaaehtoinen?

”Täällä oppii ymmärtämään maailmaa paremmin”

Ester Kokko: ”Käyn Kompassissa suomen tunneilla apuopettajana kerran viikossa. Lisäksi autan maahanmuuttajia muun muassa skype-puhelujen kautta 10-15 tuntia viikossa. Olen tavattoman utelias eri maiden kulttuuria, tapoja, ruokia ja kieliä kohtaan. Olen päässyt aika vähän matkustelemaan, mutta maahanmuuttajien avulla tiedän nyt useista maista varmasti enemmän kuin kyseisissä maissa käyneet turistit. Ystävyys maahanmuuttajien kanssa on opettanut paljon mielenkiintoista myös eri uskonnoista. Kun oppii ymmärtämään eri uskontoja ja niiden asemaa ihmisten arjessa, oppii ymmärtämään koko maailmaa paremmin.”

Malla Pehkonen: ”Asuin 12-17-vuotiaana Sveitsissä Pestalozzin kylässä, jonne lähetettiin sotavuosien jälkeen nuoria opiskelemaan eri puolilta Eurooppaa, noin

”Minua ohjaa tähtiajatus, että maailmaa rakennetaan yhdessä.”

kymmenestä eri maasta. Opin siis jo nuorena tulemaan toimeen hyvin eri taustoista tulleiden kanssa. Nyt olen mukana Kompassin suomen kielen tunneilla apuopettajana. Minua ohjaa elämässä tähtiajatus, että maailmaa rakennetaan yhdessä.”

Pirkko Ohvo: ”Olen Kompassin suomen kielen opetuksessa mukana seitsemättä vuotta. Kun Leväselle avattiin Puijolan vastaanottokeskus, olin siellä pyykkäämässä, lajittelemassa vaatteita ja keittiöhommassa. Leväsellä tuntui, kuin kotiin olisin mennyt, sillä olin työvuosinani muun muassa Balkanilla Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa EU-komission asiantuntijana. Leväsen poikien ulkonen olemus oli siis tuttu, ja kivoja tyyppejä he olivatkin. Aloitin vapaaehtoistoiminnan jäätyäni eläkkeelle, itsekkäistä syistä. Olen ollut hyvin työkeskeinen, ja eläkkeelläkin halusin täyttää ajan mielekkäällä tekemisellä. Apuopettajana suomen tunneilla näkee työn tulokset. Maahanmuuttajilla on kova motivaatio oppia uusi kieli. Mahtavalta tuntuu, kun oppilaat tulevat torilla vastaan ja tervehtivät suomeksi.

”Mahtavalta tuntuu, kun oppilaat torilla tervehtivät suomeksi.”

Auttamisen halu ei tuonut minua vapaaehtoiseksi. Minun kohdallani pelkkä auttamisen halu on turhaa löpinää. Paljon useammin olen itse saamapuolella, kun ajattelen hienoja kohtaamisia Kompassissa. Nämä kohtaamiset tekevät värisokeaksi ja uskontosokeaksi. Vähäpätöiset asiat menettävät merkityksensä.”

Oona Hytönen: ”Kun kuulin Kompassin monikulttuurisista ”Äiti ja lapsi” -ryhmästä, halusin heti mukaan Noah-poikani kanssa. Kun ryhmän paikka vapautui, minut valittiin ohjaajaksi. Kerhossa käy joka viikko äitejä ja lapsia, jotka edustavat noin kymmentä eri kansalaisuutta. Tällainen ryhmä on tosi iso rikkaus. On arvokasta tuntea, että tänne on tervetullut, taustastaan huolimatta.”

Maija Jääskeläinen: ”Tutustuin maahanmuuttajiin jo kätilön työssäni. Kun jäin eläkkeelle, tulin vetämään Kompassin ”Äiti ja lapsi” -ryhmää. Oli ihastuttavaa tavata ryhmässä naisia, joiden synnytyksiä olin hoitanut. Olen pystynyt hyödyntämään täällä ammattitaitoani. Kerran kävimme jopa läpi synnytyskertomusta, kun äiti halusi ymmärtää tekstin sisältöä paremmin. Kompassista on tullut minulle tärkeä paikka, johon liittyy vahvoja tunteita. Täällä koen olevani kuin kotona. Syvällä sydämessäni on aina ollut vahva tarve auttaa ihmisiä, ja Kompassissa voin tätä tehtävää toteuttaa.”

”Syntyy suvaitsevaisuutta ihmisten välille”

Linh Ngueyen: ”Muutin Vietnamista Suomeen kaksi kuukautta sitten. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa ”Masters in Health and Business” -tutkintoa. Yliopistolla kuulin Kompassin vapaaehtoistoiminnasta. Olen käynyt täällä muutaman kerran ja auttanut tapahtumien järjestämisessä. Kompassi vaikuttaa ystävälliseltä ja aktiiviselta paikalta, jonka toimintaan haluan nyt tutustua paremmin.”

Virpi Penttinen: ”Olen eläkkeellä, ja kaipaan mielekästä tekemistä. Olen mukana ”Luetaan yhdessä” -ryhmässä, jossa omalta pieneltä osaltani voin olla auttamassa maahanmuuttajia. On mukava nähdä oppilaiden edistyminen. Kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat tärkeitä molemmin puolin. Tärkeää on sekin, että Kompassissa on myös meille vapaaehtoisille yhteisiä tapahtumia.”

Ari Asikainen: ”Vaimoni on kotoisin Indonesiasta. Kun hän tuli Kompassiin suomen tunneille, näin heti, kuinka paljon maahanmuuttajat tarvitsevat tukea kielen opettelussa. Pian huomasin olevani suomen apuopettaja. Tuntuu hyvältä, kun pystyy auttamaan muita uuden oppimisessa ja kun näkee, miten paljon he nauttivat kehittymisestään. Vapaaehtoistyö on minulle vahvasti tunnetason juttu.

”Rakastan tällaista aitoa ruohonjuuritason toimintaa.”  

Jaana Kaikkonen: Vapaaehtoistoiminta Kompassissa on minulle rakas harrastus, jonka kautta opin koko ajan uusia asioita. Rakastan tällaista aitoa ruohonjuuritason toimintaa. Olen superonnellinen, kun löysin tämän paikan ja lähdin mukaan toimintaan. Täällä opin, mitä ovat ruokakulttuuri, tavat, musiikki ja uskonto eri puolilla maailmaa. Tieto lisää ymmärrystä. On mielenkiintoista pohtia, miksi esimerkiksi uskonto luo ristiriitoja, vaikka jokaisessa uskonnossa tunnutaan opettavan, että lähimmäistä pitää rakastaa.”

Juhani Kuosmanen: ”Kaikki kokemukseni Kompassissa ovat pelkkää plussaa. Alku oli uutuuden viehätystä. Pääsin tapaamaan turvallisesti ihmisiä, jotka olivat tulleet kaikkialta maailman kolkista ja hyvin erilaisista lähtökohdista. Olen tutustunut muutamien kanssa niin hyvin, että olemme retkeilleet ja mökkeilleet yhdessä. Kotimme keittiössä on sittemmin kokattu savolaisen ja suomalaisen ruuan lisäksi hyvinkin eksoottisia ruokia. Ilman Kompassia perheemme ei olisi saanut näitä kiintoisia ruokakokemuksia. Vapaaehtoistyö Kompassissa on hieno harrastus. Se synnyttää positiivista virettä ja antaa voimaa sekä uskoa siihen, että pienikin teko synnyttää suvaitsevaisuutta ihmisten välille.”

Pihla Jaala: ”Olen uusi vapaaehtoinen Kompassissa. Tulin Kuopioon opiskelemaan Jyväskylästä, jossa on monikulttuurikeskus Gloria. Siellä vinkattiin, että mene Kuopiossa Kompassiin. Tulin syksyllä tutustumaan Kompassin naisten iltaan, ja vastaanotto oli mahtava. En tuntenut ketään, silti kaikkien kanssa oli helppoa jutella. Sellainen on Suomessa harvinaista. Olisi kiva opettaa maahanmuuttajille suomea. Tanssituntien vetäminenkin kiinnostaa, sillä minulla on vahva tanssitausta.”

Kiitoksia, ruusuja ja musiikkia

Kompassin vapaaehtoistoiminnasta jo kuuden vuoden ajan vastannut Varsha Shurpali kuvasi illan kiitospuheessaan kulunutta vuotta vaativaksi.

”Olette tehneet kovan urakan. Osanottajien määrä ryhmissä on kasvanut selvästi”, Shurpali kiitti vapaaehtoisia.

Shurpali ja Kompassin koordinaattori Johanna Rastas nostivat esille erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomille tarkoitetun ”Aasta se alkaa” -ryhmän.

”Ryhmän aktiivisuus ja kävijämäärä on noussut uudelle tasolle”, Rastas kiitti ja ojensi syvänpunaiset ruusut kolmelle ryhmän vetäjälle, Marja Kiviselle, Tauno Silénille ja Pirjo Tirkkoselle.

Kivisen mukaan ryhmän kokoontuminen on joka viikko yllätyksellinen kokemus.

”Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Tuntuu, kuin joka kerta nousisi ensi kertaa näyttämölle”, Kivinen kuvasi antoisaa vapaaehtoisen toimintaa.

Illan aikana kuultiin myös musiikkia. Yksitoista vuotta toiminut Kalinka-kuoro eli Svetlana Räsänen, Raimo Moisala, Nina Nevalainen ja Matti Tissari esittivät venäläisiä ja suomalaisia kansanlauluja.

Kitaristi Saurav Tamrakar ja solisti Cagla Aaltonen johdattivat yleisönsä muun muassa kalifornialaiseen hotelliin Eaglesin ikivihreän biisin myötä.

Kävijöistä 40 prosenttia on suomalaisia

”Vapaaehtoisten merkitys Monikulttuurikeskus Kompassin toimintaan on mittaamattoman arvokas”, kiittää Varsha Shurpali.

Kompassissa on nyt noin 80 vapaaehtoista, joista maahanmuuttajataustaisia noin 15.

”Vapaaehtoisemme ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Heidän taustansa on hyvin kirjavaa, ja moni tekee vapaaehtoistyötä muuallakin kuin Kompassissa. On ilahduttavaa, että joukossa on myös miehiä”, sanoo ohjaaja Varsha Shurpali.

”Vapaaehtoisemme ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Heidän taustansa on hyvin kirjavaa, ja moni tekee vapaaehtoistyötä muuallakin kuin Kompassissa. On ilahduttavaa, että joukossa on myös miehiä”, sanoo ohjaaja Varsha Shurpali.

Kompassin ovi käy vilkkaasti: tänä vuonna on pyörinyt 27 eri toimintaryhmää – musiikkia, taidetta, eritasoisia kieliryhmiä, miesten ja naisten ryhmiä.

”Ryhmiä vetävät myös maahanmuuttajat, jotka saavat tärkeän mahdollisuuden päästä aktiiviseksi jäseneksi yhteiskuntaamme. Maahanmuuttajien vertaistuki toisilleen on sekin merkittävää”, Shurpali toteaa.

Suomalaisten vetämistä kielikerhoista muun muassa ”Luetaan yhdessä” -ryhmät sekä luku- ja kirjoitustaidottomille tarkoitettu ”Aasta se alkaa” -ryhmät ovat jo useita vuosia yhdistäneet maahanmuuttajia ja suomalaisia.

Maahanmuuttajien vetämistä kerhoista pisimpään ovat toimineet muun muassa venäjänkielinen lastenkerho sekä Kalinka-kuoro. Myös irakilaislasten kerho, jossa opetellaan arabian kieltä, on pyörinyt jo kahdeksan vuotta.

”Vakituisten työntekijöiden voimin emme voisi tarjota näin laajaa toimintaa. Eikä Kompassin toiminnan uudistaminen ja kehittäminenkään onnistuisi ilman vapaaehtoisia”, Shurpali näkee.

Hän painottaa, että Kompassissa maahanmuuttajien aktivoiminen tapahtuu kolmeen suuntaan.

”Maahanmuuttajat sopeutuvat yhteiskuntaamme, suomalaiset oppivat maahanmuuttajilta ja maahanmuuttajat toisiinsa”, Shurpali piirtää tärkeää kolmiota.

Kolmion toimivuudesta kertoo, että Kompassin kävijöistä noin 40 prosenttia on suomalaisia.

Kompassin vapaaehtoisia yhdistää uskollisuus

Millainen on hyvä vapaaehtoistyöntekijä? Kysymys hymyilyttää Varsha Shurpalia.

”Vapaaehtoiselle ei ole ikä- tai taitovaatimuksia. Mutta avointa mieltä ja aktiivista otetta tarvitaan. Lisäksi täytyy olla halu toimia hyvin erilaisista taustoista tulleiden ihmisten kanssa.”

Shurpalin mukaan vapaaehtoistyön ajatus toimii parhaiten, jos suomalainen on maahanmuuttajalle enemmän ystävä ja rinnalla kulkija kuin opettaja.

”Me toteutamme Kompassissa yhdenvertaista kohtelua kaikkien ihmisten kesken.”

Shurpali ilahtuu aina, kun vapaaehtoinen tuo mukanaan uuden idean Kompassin toimintaan.

”Kaikki hyvät ideat pyrimme toteuttamaan, jos se vain on mahdollista.”

Kun vapaaehtoinen tulee mukaan Kompassin toimintaan, hän saa tehokkaana perehdyttämispakettina käsikirjan ohjeineen ja vinkkeineen. Infopäivät pidetään kahdesti vuodessa.

Varsha Shurpali: ”Toteutamme yhdenvertaista kohtelua kaikkien ihmisten kesken.”  

Vapaaehtoisista pyritään muutoinkin pitämään huolta.

”On tärkeää, että vapaaehtoisilla on mahdollisuus viettää myös keskenään aikaa. Heille tarjotaankin elokuvailtoja ja kirjaklubeja. Välillä lähdemme latautumaan ja virkistäytymään yhdessä Kompassin ulkopuolelle.”

”Vapaaehtoistyön koordinointi vaatii tehokasta ja selkeää viestintää. Minun on oltava ajan tasalla kaikista ryhmistä ja siitä, ketkä vapaaehtoiset ovat missäkin ryhmässä mukana”, Shurpali sanoo.

Hän kehuu vapaaehtoisia mahtavaksi porukaksi.

Tyytyväisyys on molemminpuolista. Siitä kertoo vapaaehtoisten uskollisuus: iso joukko on ollut mukana toiminnassa vuosikausia, muutamat lähes vuosikymmenen ajan.

 

 

27.11.2016

Näköalapaikka, sanoo Leena Setälä
Setlementtiliiton liittohallituspaikastaan

Kansanedustaja Pekka Haavisto jatkaa hallituksen puheenjohtajana

Teksti ja kuva: Katja Hedberg

Setlementti Puijolan ylläpitämän Tarinan vastaanottokeskuksen asukkaille hyvinkin tuttu lääkäri Leena Setälä on valittu Setlementtiliiton liittohallitukseen.

Valinta tehtiin viikonloppuna Helsingissä, jossa Suomen Setlementtiliiton liittokokous valitsi liittohallituksen jäsenet seuraavalle kaksivuotiskaudelle, vuosille 2017-2018.

Leena Setälä muutti Kuopiosta Turkuun, mutta yhteys Kuopioon sekä Tarinan vastaanottokeskukseen Siilinjärvelle on säilynyt.

Leena Setälä muutti Kuopiosta Turkuun, mutta yhteys Kuopioon sekä Tarinan vastaanottokeskukseen Siilinjärvelle on säilynyt.

”Liittohallitus on minulle näköalapaikka kolmannen sektorin työhön, josta minulla ei ole kovin laajaa laajaa kokemusta”, näkee Setälä, joka vuosi sitten tuli vapaaehtoisena työntekijänä mukaan ensin Leväsen vastaanottokeskuksen Kuopioon ja hyvin pian tämän jälkeen Tarinan vastaanottokeskukseen Siilinjärvelle.

Tarinassa Setälä piti säännöllistä lääkärin vastaanottoaan ja oppi näkemään turvapaikanhakijoiden tilanteen mutta myös vastaanottokeskuksen arkisen todellisuuden.

”Puijolan kautta sain ensimmäiset kokemukseni kolmannen sektorin työstä”, sanoo Setälä, joka teki 26-vuotisen työuran Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Setälä työskenteli KYSissä muun muassa kirurgian palveluyksikön johtajana ja vastaavana ylilääkärinä. Viimeisimmäksi hän työskenteli KYSissä palvelualuejohtajana noin 2000 työntekijän esimiehenä.

Tänä syksynä Setälä valittiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaksi.

Setälä uskoo, että uusi näköalapaikka on myös mahdollisuus uudenlaiseen vaikuttamistyöhön.

”Setlementtityö tarvitsee näkyvyyttä saadakseen resursseja. Olemalla mukana liittohallituksessa voin olla vaikuttamassa näkyvyyteen. Odotan avoimin mielin, millaista työ hallituksessa on. Osaltani olen viemässä eteenpäin asioita, jotka jo ovat työn alla.”

Uusi työ sairaanhoitopiirin johtajana tarkoittaa, että uusi koti on nyt Turussa. Muutto Kuopiosta Turkuun ei kuitenkaan katkaissut siteitä Tarinaan.

”Minulla on Tarinassa ystäväperhe, johon pidän tiiviisti yhteyttä. Olen myös herkistynyt seuraamaan uutisia siitä, kuinka Maahanmuuttovirasto määrittelee turvapaikanhakijoille turvalliset maat ja kuinka nämä määrittelyt vertautuvat esimerkiksi Ruotsin linjaan”, Setälä toteaa.

Pekka Haavisto ja Nasima Razmyar jatkavat

Setlementtiliiton liittohallituksen puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja, entinen ministeri ja Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtajaksi tänä syksynä valittu Pekka Haavisto.

Pekka Haavisto: ”Setlementtityötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.”

”Setlementtityötä tarvitaan juuri tässä ajassamme nyt enemmän kuin koskaan”, Haavisto totesi setlementtipäivillä mutta Leena Setälän tapaan hänkin kaipaa sitä, että arvokas setlementtityöt olisi nykyistä laajemmin ja paremmin tunnettua.

Liittohallituksen jäsenenä jatkaa kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Nasima Razmyar. Uusina jäseninä aloittavat Leena Setälän lisäksi yrittäjä ja markkinoinnin suunnittelija, kansalaisvaikuttaja Arto Sivonen Helsingistä, toimitusjohtaja Kari Hahl Jyränkölän Setlementistä Heinolasta, Vaasan kaupungin kaavoitusarkkitehti Anne Majaneva, Etelä-Karjalan kansalaisopiston apulaisrehtori Emilia Valkonen Lappeenrannasta, liikuntavastaava ja kulttuuritulkki Wali Avent Savonlinnasta, Karjasillan seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Juhani Lavanko Oulusta sekä yhteiskuntatieteiden opiskelija, tiedekuntaneuvoston jäsen ja Lapin poliisin neuvottelukunnan jäsen Rosa Vetri Rovaniemeltä.

Liittohallituksen jäsenten valinnassa huomioidaan alueellinen jakautuminen sekä liiton eri toimialoihin liittyvä asiantuntemus. Yksi jäsenistä on jäsenyhteisöjen toiminnanjohtajien piiristä. Lisäksi valittavista henkilöistä neljänneksen on oltava valintahetkellä alle 30-vuotiaita.

 

 

24.11.2016

Johanna Lehtimäki ojensi Setlementtiliiton puolesta Eija Teerinevalle ja Varsha Shurpalille kukkakimpun, kunniakirjan sekä leikkuulaudan. Lauta on valmistettu setlementtien ylläpitämässä, vaihtoehtoisessa ammatti- ja oppisopimuskoulutuksessa, jossa ovat opiskelleet maahanmuuttajat ja sellaiset nuoret, jotka eivät tavallisen koulun penkillä eivät ehkä olisi löytäneet omia voimavarojaan.

Johanna Lehtimäki ojensi Setlementtiliiton puolesta Eija Teerinevalle ja Varsha Shurpalille kukkakimpun, kunniakirjan sekä leikkuulaudan. Lauta on valmistettu setlementtien ylläpitämässä, vaihtoehtoisessa ammatti- ja oppisopimuskoulutuksessa, jossa ovat opiskelleet maahanmuuttajat ja sellaiset nuoret, jotka eivät tavallisen koulun penkillä eivät ehkä olisi löytäneet omia voimavarojaan.

Setlementtiliitto palkitsi
Puijolan monikulttuurisen työn

Ensimmäisen kerran jaettu ”Rohkeus vaatia yhdenvertaisuutta”
-tunnustus on kiitos Puijolan tavasta rakentaa reilumpaa ja yhdenvertaisempaa Suomea

Setlementtiliitto on myöntänyt ensimmäisen Rohkeus vaatia yhdenvertaisuutta -tunnustuksensa Kuopion Setlementti Puijolalle ja sen monikulttuuriselle vapaaehtoisyölle.

Tunnustus jaettiin torstaina valtakunnallisten setlementtipäivien yhteydessä Helsingissä.

”Haluamme tämän tunnustuksen myötä nostaa myönteisellä tavalla esiin ja keskustelujen ytimeen yhdenvertaisuuden sekä yhteiskuntamme monenlaisten jäsenten mahdollisuuden olla aktiivisia ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kyseessä on hyvän mielen tunnustus arkisesta mutta tärkeästä asiasta eli yhdenvertaisuudesta”, taustoittaa Setlementtiliiton toimialajohtaja Matti Cantell.

Cantell toimii sihteerinä Setlementtiliiton monikulttuurisen työn toimikunnassa, joka valitsi Puijolan tunnustuksen saajaksi.

Matti Cantell: ”Tämä on hyvän mielen tunnustus arkisesta mutta tärkeästä asiasta, yhdenvertaisuudesta.”

Palkitsemisperustelujen mukaan Puijolassa on tehty paljon hyvää työtä, jolla on rakennettu reilumpaa ja yhdenvertaisempaa Suomea.

”Haluamme nostaa esille kaikkea vapaaehtoistoimintaa. Erityistä huomiota kiinnitimme Puijolan monikulttuuriseen vapaaehtoistyöhön, joka on mahdollistanut ihmisten kohtaamisia ja tätä kautta uusien asioiden oppimista. Viimeisimmän vuoden aikana monen setlementtien vapaaehtoistoiminta on suuntautunut turvapaikanhakijoihin. Tuloksena on syntynyt arvokasta ystävyyttä, joka on tukenut turvapaikanhakijoiden arjen hyvinvointia”, Cantell toteaa.

Hän painottaa sitä, että turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen yhteiskuntaan.

”Tämä muutos on vahvasti kulkenut mukana setlementtityössämme koko kuluneen vuoden ajan”, Cantell viittaa muun muassa setlementtitoimijoiden ylläpitämiin turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan.

Tunnustus on Cantellin mukaan kiitos myös viestinnän linjalle, jota Puijola on toteuttanut turvapaikanhakijatilanteesta.

Johanna Lehtimäki pitää kiitospuhetta ja Kirsti Viljanen Tampereen setlementistä osallistuu palkitsemiseen. Varsha Shurpali ja Eija Teerineva kuuntelevat kehuja, joita Puijolan työstä annettiin.

Johanna Lehtimäki pitää kiitospuhetta ja Kirsti Viljanen Tampereen setlementistä osallistuu palkitsemiseen. Varsha Shurpali ja Eija Teerineva kuuntelevat kehuja, joita Puijolan työstä annettiin.

”Viestintä on perustunut yhdenvertaisuuteen ja rohkeuteen. Turvapaikanhakijoista on kerrottu arvostavasti ja setlementtityön arvoihin sopivasti. Vastapainoa on tarvittu, sillä ilmassa on ollut myös paljon vihaa ja valemedioiden levittämiä tarinoita. Puijolassa on annettu ääni sille todellisuudelle, joka muutoin olisi voinut jäädä vihapuheen varjoon. Viestinnällä on myös rakennettu asiallista, ihmisarvoista keskustelukulttuuria”, Cantell toteaa.

”Työ Puijolassa on ennakkoluulotonta ja rohkeaa”

Setlementtiliiton monikulttuurisen työn toimikunnan puheenjohtajan Johanna Lehtimäen mukaan uuden tunnustuksen tavoite on innostaa setlementtiväkeä laajemminkin pohtimaan, kuinka yhdenvertaisuutta ja aitoja kohtaamisia voidaan rakentaa eri taustoista tulleiden ihmisten välille.

Lehtimäen mukaan Setlementtiliitto haluaa tunnustuksensa myötä korostaa myös sitä, kuinka paljon maahanmuuton myötä syntyy hyviä asioita.

”Monikulttuurisuus herättää helposti myös kielteisiä tuntemuksia. Kun teemme näkyväksi ansiokasta, myönteistä ja yhdenvertaisuutta lisäävää työtä, voimme vahvistaa myönteisiä näkemyksiä maahanmuutosta.”

Varsha Shurpali: ”Puijola on paikka, jonne kuka tahansa voi tulla ilman pelkoja tai epäilyksiä.”  

Lehtimäki kiitti Puijolan monikulttuurista työtä ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta.

”Puijolan ylläpitämät vastaanottokeskukset ovat olleet selkeä kannanotto yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tämä työ on vaatinut nopeaa reagointia sekä joustavuutta.”

Puijolan ylläpitämissä vastaanottokeskuksissa Kuopiossa ja Siilinjärvellä on ollut noin sata vapaaehtoista ideoimassa ja toteuttamassa toimintaa turvapaikanhakijoiden hyväksi.

”Nämä vapaaehtoiset ovat tuoneet esiin myönteisen vuorovaikutuksen mallia varauksellisuuden ja vihamielisyyden sijaan”, Lehtimäki kiitti.

Vapaaehtoisia on enemmän kuin omia työntekijöitä

Setlementtiliiton antaman Rohkeus vaatia yhdenvertaisuutta -tunnustuksen ottivat Koko Puijolan väen puolesta vastaan toiminnanjohtaja Eija Teerineva sekä ohjaaja Varsha Shurpali, joka vastaa Monikulttuurikeskus Kompassin vapaaehtoistyöstä.

”Vapaaehtoiset tekevät erittäin kunnioitettavaa työtä. Monikulttuurisessa ympäristössä on tärkeää, että he toimivat avoimin mielin ja että he pystyvät työskentelemään hyvin erilaisista taustoista tulleiden ihmisten kanssa. Voin ylpeänä sanoa, että Puijolassa nämä kohtaamiset ovat onnistuneet – ihmisten taustoista ja lähtökohdista riippumatta”, Shurpali sanoi kiitospuheessaan.

Shurpali totesi, kuinka maahanmuuttajat – riippumatta maahantulonsa syistä – ovat olleet huolissaan saamastaan kohtelusta.

”Puijola on paikka, jonne kuka tahansa voi tulla ilman pelkoja tai epäilyksiä. Puijolassa suomalaiset vapaaehtoiset ovat maahanmuuttajien ystäviä, mentoreita sekä tutoreita. Puijolassa et näe syrjintää tai kuule loukkauksia.”

Teerineva totesi, että Puijolassa on tällä hetkellä noin 100 työntekijää, mutta vapaaehtoisia jopa tuplasti enemmän eli 200.

”Vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä sydämestään, ja erittäin motivoituneina. He ovat olennainen osa Puijolan kokonaisuutta. Vapaaehtoisten toiminnan myötä syntyy tärkeää vuorovaikutusta, kohtaamisia ja välittämistä. Vapaaehtoistyössä myös erilaisten ihmisten yhdenvertaisuus tulee todeksi”, Teerineva sanoi.

”Kun unelmia jakaa, ne voivat saada siivet”

Puijolan ylläpitämä Tarinan vastaanottokeskus Siilinjärvellä on nyt ainoa turvapaikanhakijoiden keskus koko Pohjois-Savossa.

”Olemme Puijolassa panostaneet vapaaehtoistyöhön, jota Tarinassa ansiokkaasti koordinoi ja ideoi ohjaajamme Pirjo Huttunen”, Eija Teerineva kertoi.

Eija Teerineva: ”Vapaaehtoistyössä erilaisten ihmisten yhdenvertaisuus tulee todeksi.”  

Teerinevan mukaan vapaaehtoistyössä toteutuu parhaimmillaan sama ajatus kuin setlementtityössä laajemminkin:

”Kun unelmia jakaa, ne voivat saada siivet.”

Teerineva haluaa nostaa esille myös Puijolan viestinnän merkityksen.

”Viestintämme on tehnyt työtämme näkyväksi, myös valtakunnallisesti. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa olemme antaneet kasvot ja nimet heille, jotka muuten jäisivät näkymättömiksi.”

”Tarvitsemme tarinoita ja kuvia, jotka kertovat totuudenmukaisesti yhteiskunnastamme ja jotka parhaimmillaan saavat meidät pohtimaan, toteutuuko yhdenvertaisuus. Ja olenko itse toteuttamassa yhdenvertaisuutta”, Teerineva herätti keskustelua aiheesta.