1.4.2016

Tarinan vastaanottokeskuksen vapaaehtoisia ja ahkeria suomen kielen opettajia: Takarivissä Anna-Karoliina Ahonen (vas.), Juha Poukko, Jaana Eeva ja Auli Hokkanen. Eturivissä Inkeri Rissanen, Anja Pasanen, Maija Eskelinen ja Anna-Maija Hyttinen. Kuvasta puuttuvat Seija Niskanen, Hilkka Koski ja Eila Hyvönen.

Tarinan vastaanottokeskuksen vapaaehtoisia ja ahkeria suomen kielen opettajia: Takarivissä Anna-Karoliina Ahonen (vas.), Juha Poukko, Jaana Eeva ja Auli Hokkanen. Eturivissä Inkeri Rissanen, Anja Pasanen, Maija Eskelinen ja Anna-Maija Hyttinen. Kuvasta puuttuvat Seija Niskanen, Hilkka Koski ja Eila Hyvönen.

Vapaaehtoiset suomen kielen opettajat tekevät Tarinan vastaanottokeskuksessa arvokasta, pitkälle kantavaa työtä

 

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Kun maailman pakolaistilanne viime vuoden syksyllä nopeasti muuttui, siilinjärveläinen biologian ja maantiedon opettaja Anna-Maija Hyttinen seurasi uutisia tarkasti – kuten hän aina on tottunut tekemään.

”Tulisipa vastaanottokeskus myös Siilinjärvelle”, Hyttinen toivoi.

Kun uutisissa kerrottiin, että Tarinan sairaalaan avataan Setlementtti Puijolan ylläpitämä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, tiesi Hyttinen heti, että tämä on se hetki.

”Olin pitkään harkinnut vapaaehtoistyötä, ja tämä oli luonteva tapa ryhtyä tekemään hyvää”, Hyttinen palaa viime vuoden lokakuuhun, jolloin Tarinan toiminta käynnistyi.

Marraskuusta lähtien Hyttinen on kahtena päivänä viikossa opettanut Tarinan asukkaille suomen kieltä. Hyttisen ohella Tarinassa on käynyt tusinan verran muitakin vapaaehtoisia suomen kielen opettajia, jotka löytyivät vastaanottokeskukseen Siilinjärven seurakunnan kautta.

Opettajien työpanos on merkittävä. Se viitoittaa turvapaikanhakijoiden tietä uuteen kulttuuriin ja avaa osaltaan tärkeintä porttia suomalaiseen yhteiskuntaan: kotoutuminen tapahtuu yhteisen kielen kautta.

Vapaaehtoisten arvokas työ jatkuu myös tästä eteenpäin, vaikka Tarinassa aloitti tällä viikolla työnsä myös kaksi palkattua, S2-pätevyyden omaavaa suomen kielen opettajaa.

Työ palkitsee – ja nostaa tunteet pintaan

Puoli vuotta vapaaehtoista opettajan työtä takana – ja Anna-Maija Hyttisen muuan ajatus on vahvistunut:

”Me ihmiset olemme lopulta kaikki samanlaisia, vaikka tulisimme aivan erilaisista kulttuureista”, hän pohtii.

Hyttiselle turvapaikanhakijoiden opettaminen on ollut antoisaa ja palkitsevaa, muttei aina kevyttä tai helppoakaan.

”Aluksi epäilin, osaanko opettaa oikein. Aloitimme alkeista, mutta erittäin pian asukkaat osasivat jo tervehtiä ja kysyä kuulumisia. Piti nopeasti pystyä opettamaan monimutkaisempia asioita.”

”Onneksi netistä löytyy materiaalia maahanmuuttajien opetukseen. Pian opetus rullasi mainiosti.”

Hyttinen tunnustaa käyneensä läpi raskaitakin hetkiä.

”Tunneilla keskitymme tiukasti pelkästään suomen kieleen. En silti välty ajattelemasta, mitä kaikkea nämä ihmiset ovat kokeneet. Kovasti mietityttää sekin, mikä on heidän tulevaisuutensa”, Hyttinen pohtii ja joutuu samassa pyyhkimään silmäkulmiaan kuiviksi.

Oppilaan energia tarttuu opettajaan

Opetustyö Tarinassa on ollut Anna-Maija Hyttiselle ennen muuta hyvin mielekästä toimintaa.

”Tämä on konkreettinen tapa tehdä hyvää. On mukava tuntea, että voi oikeasti olla muille avuksi.”

Osallistuminen suomen kielen tunneille on ollut Tarinassa tähän asti vapaaehtoista.

”Ne jotka tulevat, ovat todella motivoituneita. Kun tunnit loppuvat, he haluaisivat jatkaa ja oppia lisää. Siitä innokkuudesta tulee itsellekin energinen olo.”

”Välillä raskasta, mutta tosi palkitsevaa”, vastaa Anna-Maija Hyttinen, kun kysyy, millaista turvapaikanhakijoiden opettaminen vastaanottokeskuksessa on.

”Välillä raskasta, mutta tosi palkitsevaa”, vastaa Anna-Maija Hyttinen, kun kysyy, millaista turvapaikanhakijoiden opettaminen vastaanottokeskuksessa on.

Tarinan luokkahuoneeseen mahtuu kolmisenkymmentä henkilöä.

”Toisinaan osa halukkaista on pitänyt käännyttää ovelta takaisin, kun paikat ovat loppuneet.”

Osa turvapaikanhakijoista joutuu ponnistelemaan kovasti vaikean suomen kanssa.

”Osa oppii hyvin nopeasti ja opiskelee ahkerasti vapaa-ajallakin. Seuraavalla tunnilla he jälleen yllättävät uusilla sanoillaan.”

Hyttisen mukaan oppimista tukee parhaiten kontaktit suomalaisiin.

”Sekin on tärkeää, että puhuu suomea eikä turvaudu englantiin. Itsekin olen tähän välillä syyllistynyt.”

Kylän raitilla on nyt uusia moikattavia

Kerran kuussa vapaaehtoiset suomen kielen opettajat ovat kokoontuneet yhteen jakamaan kokemuksiaan.

Joulukuusta mukaan tullut Juha Poukko on saanut Tarinan tunneilta niin hyviä tuttavia, että Siilinjärven raitilla on nyt uusia ihmisiä moikattavana.

”Linja-autoasemalla olen monesti myöhästynyt kyydistä, kun Tarinan asukkaat ovat tulleet keskustelemaan. Heidän kanssaan juttu ei helposti katkea”, Poukko kertoo virnistäen.

Vapaaehtoisten joukkoon kuuluvat myös aikuislukion entiset kieltenopettajat Anja Pasanen jaInkeri Rissanen.

”On palkitsevaa huomata kehitys, mikä heidän kielen oppimisessaan on tapahtunut”, Pasanen toteaa.

Rissanen keksi opettaa perheeseen ja sukuun liittyviä asioita piirtämällä ensin sukupuun ja tuomalla tunneille valokuvia omia suvustaan. Kuvien kautta sanojen merkitys avautui aivan uudella tavalla – ja oppiminen tehostui.

”Sain yhdessä pojasta jopa apuopettajan, kun hän oppi niin nopeasti”, Rissanen hymyilee.

Kaksi maailmaa vierekkäin

Anna-Maija Hyttinen katsoo tätä nykyä suomalaisuuttakin hiukan toisin kuin ennen.

”Tarinassa on paljon perheitä, joten ääntä ja menoa riittää. Kun ensi kerran olin Tarinassa, osallistuin vaatteiden jakoon asukkaille. Se äänten ja eri kielten sekamelska oli aikamoinen. Kun palasin Siilinjärven hiljaisille raiteille, tuntui kuin olisin siirtynyt aivan toiseen maailmaan.”

Toisen kerran Hyttinen meni Tarinasta lähdettyään suoraan läheiseen ruokakauppaan.

”Tunnelma muuttui nopeasti. Kaupassa tuntui, kuin olisin astunut keskelle hidastettua mykkäfilmiä.”