On helppo hymyillä, kun taikina lopulta lepää – kauniina ja ehyenä – leivontatyynyn päällä, valmiina laitettavaksi uuniin. Taidonnäytettä esittelevät Riitta Kaijomaa ja marttojen opettaja, Nidhal Eprahim.

Jopa kaiken osaavat martat joutuivat oppilaan rooliin, kun turvapaikanhakija Nidhal Ebrahim loihti taikinasta irakilaista perinneleipää.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Taikina tottelee Nidhal Eprahimia (vas.)…

Voi hyvänen aika, miten vikkelät ja taitavat ovat irakilaisen Nidhal Eprahimin kädet! Ranteet pyörivät rennosti, kun hän sananmukaisesti käden käänteessä taputtelee ja pyöräyttää löysästä taikinapallosta henkäyksen ohuen hobos-leivän.

Tämä leipuritaituri ei leivinpöytää saatika kaulinta tarvitse.

Pitsapohjalta näyttävän leivän Eprahim asettelee pehmeälle tyynylle, jonka avulla hän sujauttaa leipomuksen 300-asteiseen uuniin – ilman leivinpaperia.

Leipuri saa ympäriltään osakseen ihailevia ja

… mutta muuttuu kuin liimaksi marttojen
kädessä.

hämmästeleviä katseita – Setlementti Puijolan ylläpitämässä Tarinan vastaanottokeskuksessa Siilinjärvellä asuva Eprahim on kutsuttu Vuorelan kirkkoon opettamaan paikallisille martoille perinteisen irakilaisleivän leivontaa.

Illan aikana selviää, ettei hoboksen teko todella käy äkkinäiseltä – eikä edes kaiken osaavilta ja tietäviltä martoilta.

”Minun tekeleeni muistuttaa enemmän reikäleipää”, huokaa Aira Voutilainen, kun taikina kerran toisensa jälkeen repeilee reunoistaan.

”Miksi tämä tarttuu käsiini”, tuskailee Hilkka Lehto ja yrittää jauhojen avulla irrottaa taikinaa sormistaan.

Riitta Kaijomaa puolestaan voi vain ihmetellä, miksi Eprahim saa hetkessä ison leivän samasta taikinasta, joka omissa käsissä venyy ja vanuu oudoksi möykyksi.

Leipä väsytetään nostatusvaiheessa

Anne Riekkinen, Hilkka Lehto – ja hobostaikinan vaikea mysteeri.

Irakilainen hobosleipä tehdään vehnäjauhosta. Kaksi kiloa jauhoja, litra vettä, ripaus suolaa ja kuivahiivaa – tästä satsista tulee 20 isoa leipää. Ei leivinjauhetta, ei rasvaa.

Vuorelan martat laittoivat tarkkaan merkille, että ensin Nidhal Eprahim alusti taikinan todella tiukaksi, ja mahdollisti näin hyvän sitkon.

Kokeneen martan Hilkka Lehdon mukaan maukkaan leivän yksi salaisuus on nostatusvaiheessa.

”Leipä nostatetaan viimeisen päälle, se väsytetään aivan tappiinsa”, Lehto toteaa.

Taikina saa nousta kaksi tuntia. Tuloksena on ilmava, erittäin löysä taikina.

Nidhal Eprahim: ”Olen leiponut näitä leipiä 13-vuotiaasta asti, jolloin jouduin menemään naimisiin.”

”Siinä juuri on se haaste, että kuinka niin löysän taikinan saa leivottua leiväksi”, martat pohtivat – eivätkä tätä salaisuutta yhden illan aikana ihan saaneet selville.

”Olen tehnyt näitä leipiä 13-vuotiaasta asti, jolloin jouduin menemään naimisiin”, Eprahim avasi omaa kokemustaan ja taustaansa. Tarinassa hän on asunut jo vuoden ja neljä kuukautta.

”Leipä kuin ilmavaa pumpulia”

Hobos paistuu kuumassa uunissa nopeasti, muutamassa minuutissa. Leipä toisensa jälkeen lennähti leivontatyynyn avulla kirkon uuniin – ja lähes jokaiseen leipomukseen tarvittiin Nidhal Eprahimin avustusta.

Nopeasti leipäkasa myös hupeni, kun leipomisurakan päätteeksi martat ryhtyivät maistelemaan illan aikaansaannoksia.

”Ilmavaa, kuin pumpulia olisi. On keppee syödä. Ajatella, näin makoisa leipä syntyi niin vaatimattomista aineksista”, kuului kommentteja pöydän ympäriltä.

Valmista on – syömään! Herkkujen äärelle asettautumassa Eija
Laitanen (vas.), Riitta Kaijomaa, Pirkko Aalto, Elli Miettinen,
Nidhal Eprahim, Aino Hakkarainen, Anne Riekkinen, Maija Laitinen,
Hilkka Lehto, Somayeh Rajabi, Aira Voutilainen sekä edessä oleva
Rajabin poika Ali-Sina.

”Kiva kokemus oli leipoa ilman pöytää ja kaulinta”, pohti Anne Riekkinen.

”Kurdit leipovat pöydän äärellä, irakilaiset ja afgaanit pyöräyttävät leivän käsiensä välissä”, kertovat Nidhal Eprahim sekä toinen turvapaikanhakija, afganistanilainen Somayeh Rajabi, jonka tehtävä oli loihtia marttojen iltaan salaatti.

Illan mittaan syntyi paljon muutakin kuin herkullinen salaatti ja tuoksuva leipäpino pöytään. Sen syvimmän tuloksen taisi tiivistää Pirkko Aalto:

”Mielenkiintoinen ilta. Ruoka oli hyvää, mutta kaikkein parasta oli saada tutustua Tarinan naisiin ja kuulla heidän tarinoitaan”, Aalto totesi pukien sanoiksi muidenkin ajatukset ja tunteet.