Afganistanilaiset Ghasem Shafaei (vas.) ja Haidari Jawed kitkivät Kivelän marjatilalla Kuopion Kurkiharjussa vadelmataimien juuret jo toukokuussa. Nyt passaa tehdä muita töitä sekä odottaa auringon lämpöä, sateita – ja sadon kypsymistä.

Setlementti Puijolan luotsaamasta Tarinan vastaanottokeskuksesta palkkatöissä käy reilut parikymmentä turvapaikanhakijaa. ”He ovat innokkaita, luotettavia ja tunnollisia”, kiittävät yrittäjät Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Mutta entä jos työntekijä joutuu kesken pestin lähtemään Suomesta? Vierailimme kolmella tilalla kysymässä kokemuksia.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Vadelmapensaiden rivit halkovat maisemaa Kivelän marjatilalla Kallaveden kainalossa, Kuopion Kurkiharjussa. Afganistanilaiset Ghasem Shafaei ja Haidari Jawed tarkastavat näkymää tyytyväisinä – kaksikko on kitkenyt vadelmataimien juuret, ja työnjälki näyttää hyvältä.

20-vuotiaat Shafaei ja Jawed muuttivat Setlementti Puijolan luotsaamasta Tarinan vastaanottokeskuksesta tilalle toukokuun alussa.

”Työtä on paljon. Olemme tehneet puuhommia ja… pomo, auta”, Shafaei kääntyy tilan isännän Eero Leppäkosken puoleen, kun oikeat sanat eivät heti löydy suomeksi.

Myös polttopuiden sirkkelöinti ja kasaaminen kuuluvat Haidari Jawedin (vas.) ja Ghasem Shafaein (vas.) päivittäisiintöihin.

”Pojat ovat karsineet oksia, sirkkelöineet ja kasanneet klapeja sekä leikanneet mustaherukat. Puusavottaa helpottaa, että Ghasem osaa ajaa traktoria. Ensi viikolla pojat oppivat uutta, laitan heidät keritsemään lampaat. Kesän edetessä vadelmat ja herukat poimitaan omasta maasta, mustikat ja puolukat metsästä”, Leppäkoski sanoo.

Shafaei työskenteli täällä viime kesänäkin, kun Leppäkoski pestasi Tarinan asukkaista neljä työmiestä.

Tänä vuonna Shafaei sai valita itselleen työparin. Haidari Jawed oli helppo valinta. Molemmat tulivat Suomeen syksyllä 2015. Haidar päätyi Kajaanin kautta Kemiin, jossa kaverukset tutustuivat. Tarinassa he ovat asuneet helmikuusta 2016.

”Luulin, että Suomessa on vain vähän pakolaisia, ja että täältä saa helposti turvapaikan. Mutta kun tulin – meitä turvapaikanhakijoita olikin paljon”, Shafaei sanoo.

Haidari luuli, että Suomessa turvapaikka-anomukseen saa nopeasti päätöksen.

”Mutta yhä vain odotan.”

Kivelän marjatilan isäntä Eero Leppäkoski tarkistaa ammattiliiton kansiosta, millaista palkkaa marjankerääjille pitää maksaa. Takana Haidari Jawed.

Ilman työtä keho ja mieli väsyvät

Työnteko on paras lääke odottamiseen, pelkoon ja toivottomuuteen, sanovat Ghasem Shafaei ja Haidari Jawed.

”Haluamme tehdä työtä. Jos on vain Tarinassa, keho ja mieli väsyvät.”

Shafaei on kotoisin Keski-Afganistanista Daigondin kaupungista, jossa hän työskenteli perheensä maatilalla. Muu perhe, viisi veljeä, kaksi siskoa ja vanhemmat, ovat nyt lukuisten afgaanipakolaisten tapaan Iranissa.

”Kaksi veljeäni työskenteli Daigondissa poliisina. Taleban ei katsonut tätä hyvällä. He pakottivat meidät muuttamaan Iraniin. Siellä meidät pidätettiin ja käännytettiin takaisin.”

”Eräänä yönä kotimme sytytettiin palamaan. Olin kotona äitini ja pikkuveljeni kanssa. Pääsimme ikkunasta pakoon, eikä talokaan onneksi palanut asuinkelvottomaksi. On varmaa, että asialla olivat Talibanin miehet”, Shafaei avaa syitä lähdölleen Eurooppaan.

Ghasem Shafaei (vas.) ja Haidari Jawed asuvat marjatilan viihtyisässä rantamökissä ja maksavat sen käytöstä myös vuokraa.

Jawedin kotikaupunki Imam Sahbb on Pohjois-Afganistanissa Tadžikistanin rajalla.

”Työskentelin mekaanikkona, mutta Taliban komensi liittymään heidän armeijaansa. Olen perheeni ainoa poika, ja äitini sanoi, että minun on viisainta paeta Eurooppaan. Isäni on kuollut. Äitini ja siskoni ovat yhä Afganistanissa. Soitan heille kahdesti kuussa, jotta tiedän heidän olevan elossa.”

Shafaei ja Jawed saivat Maahanmuuttovirastosta (Migri) turvapaikka-anomukseensa kielteisen päätöksen, josta he valittivat hallinto-oikeuteen. Entä jos sieltäkin tulee kielteinen päätös?

”Emme tiedä, mitä sitten tehdä”, miehet puistavat päätään.

”Jos Afganistaniin tulisi rauha, palaisimme heti.”

Onko 7,30 euroa tunnissa paljon?

Eero Leppäkoskelle turvapaikanhakijat voisivat parhaimmillaan olla muutakin kuin työvoimaa kiivaalle kesäsesongille.

”Omat lapsemme eivät jatka tilanpitoa. Ghasem ja Haidari voisivat jatkaa työtäni. Minulla on tonttimaata vaikka molemmille talon rakentamiseen”, Leppäkoski visioi. Kaksikko nyökkää vieressä innoissaan ehdotukselle.

Leppäkoski vakuuttaa maksavansa kaksikolle palkan liiton määräysten mukaan. Sanojensa vakuudeksi hän näyttää Maaseudun työnantajaliiton Marjanviljelijän työsuhdekansiosta suosituksen 8,30 euron tuntipalkasta. Tieto

Mitä suomalaiset ansaitsevat?”

”Täytyy päivittää kansio”, hän toteaa.

”Urakkapalkka on tuntipalkkaa parempi. Palkkaa tulee, kun sato kypsyy, heinä-elokuun vaihteesta alkaen.”

Shafaeilla ja Jawedilla on käsitys, että tuntipalkka on 7.30 euroa.

”Onko se paljon vai vähän? Mitä suomalaiset ansaitsevat”, he kysyvät ja laskevat, että ruokaan menee noin 80 euroa viikossa. Ruokakauppa on 30 kilometrin päässä, siellä kaksikko käy työnantajansa kanssa. Miehet asuvat vuokralla tilan viihtyisässä rantamökissä.

Miehiä askarruttaa, että palkka tulee viiveellä.

”Entä jos joudumme poistumaan maasta ennen elokuuta”, he aprikoivat.

”Siinä tapauksessa maksan palkan aiemmin”, Leppäkoski lupaa.

Yrittäjien asenteet muuttuivat

Eero Leppäkoski kokee muiden yrittäjien tavoin turvapaikanhakijoiden palkkaamisen monimutkaiseksi.

”Migrin pitäisi luoda asiasta selkeä ohjeistus. Valtion kannalta olisi edullisinta, jos turvapaikanhakijat pääsisivät tienaamaan mahdollisimman varhain. He viihtyisivätkin paremmin.”

Leppäkoski aikoo selvittää, voiko hän auttaa Shafaeita ja Jawedia työperäisen oleskeluluvan hakemisessa.

”Suomalaisten selkä ei tunnu kestävän mustikoiden ja puolukoiden poimintaa. Se on sääli.”

”Sekin taitaa olla monimutkainen prosessi”, hän arvelee.

Kivelän tilalla on aiemmin ollut ukrainalaisia poimijoita.

”He vievät säästöt mennessään. Kun ansiot ovat suomalaisittain pienet, ei verotulojakaan jää. Turvapaikanhakijat sen sijaan kuluttavat palkkaansa Suomessa.”

Shafaeille ja Jawedille hän maksaa palkan käteisenä.

”Ilmoitan palkkamäärät Tarinan vastaanottokeskukseen ja vero.fi-sivustolle. Olen ottanut miehille myös talkoovakuutuksen ja työnantajan lakisääteisen vakuutuksen.”

Turvapaikanhakijoista Leppäkoskella on vain hyvää sanottavanaan.

”Ovat tosi ahkeria. Välillä oma-aloitteisuutta voisi olla enemmän. Tarinassa tuntuu olevan hyvää suomen kielen opetusta, kommunikoinnissa ei ole ongelmia.”

”Jos Tarinasta löytyy tarpeeksi työvoimaa, en palkkaa ukrainalaisia ollenkaan. Suomalaisten selkä ei tunnu kestävän mustikoiden ja puolukoiden poimintaa. Se on sääli.”

Leppäkoski arvelee, että yrittäjien asenteet turvapaikanhakijoita kohtaan ovat muuttuneet.

”Ensin asenteet varsinkin Siilinjärvellä olivat jyrkkiä. Nyt sana osaamisesta on levinnyt. Yrittäjälle tärkeintä on, että homma hoituu. Säälistä en itsekään palkkaa ketään.”

Kielitaito avaa oven työpaikkaan

Siilinjärveläisen Laitilan tilan karjanhoitaja Minna Laitinen huokaa. Työntekijöiden pestaaminen Tarinan vastaanottokeskuksesta vaatii vaivannäköä paljon normaalia enemmän.

Karjanhoitaja Minna Laitinen kiittää pestaamiaan turvapaikanhakijoita. ”He ovat työntekijöinä erittäin luotettavia ja tunnollisia”, kertoo Laitinen, joka tässä juttelee Menevä-nimisen lehmän kanssa.

Yksi vaikeus on, ettei turvapaikanhakijalla ole suomalaista henkilötunnusta.

”Koska pankkitili vielä puuttuu, palkka on pitänyt maksaa käteisenä. Tämä on tarkoittanut ylimääräisiä käyntejä pankkiautomaatilla. Myös tulojen ilmoittaminen verottajalle, sosiaaliturvamaksut sekä eläkemaksut – nekin vaativat selvittelyä”, Laitinen sanoo.

”Turvapaikanhakijan työlupakin pitää tarkistaa kolmen viikon välein.”

Laitilan karjatilalla työskentelevät afganistanilaiset Mahdi Mohammadi, 20, sekä Zaky Haydari, 23, pestattiin kuuden haastateltavan joukosta. Valinnassa painoi suomen kielen taito.

”Kielitaito on ratkaisevan tärkeää. Halusimme kuulla myös taustoja aiemmasta työkokemuksesta, mutta asenne sekä suomen osaaminen tulevat ykkösenä”, Laitinen taustoittaa.

Hän jakaa kiitosta Mohammadin ja Haydarin työnjäljestä sekä asenteesta:

”He ovat olleet erittäin luotettavia ja tunnollisia. He epäilemättä pärjäävät työmaailmassa pitkälle.”

Aamuvuoro alkaa viideltä

Vaikka turvapaikanhakijan palkkaaminen vaatii tietoa, Laitilan tilalla se myös ratkaisi monta ongelmaa.

”Ulkomaalaiset työntekijät tarvitsevat asunnon, jota meillä ei ole tarjota. Tarinan miesten osalta asiaa helpottaa, että he asuvat vastaanottokeskuksessa”, Minna Laitinen toteaa.

”Suomalaisia on vaikea saada. Navettatyö ja palkkataso eivät houkuttele.”

Suomalaisilla ei ole Laitisen mukaan hinkua tulla työskentelemään karjatilalle.

”Meillä on muutama suomalainen kesätyöntekijä, ja hyviä poikia ovatkin. Pidemmäksi aikaa suomalaisia on vaikea saada. Navettatyö ja palkkataso eivät houkuttele.”

Myös työajat karjatilalla haastavat. Mahdi Mohammadi ja Zaky Haydari tekevät työtä lypsyjen mukaan: aamuvuoro on kello viidestä kymmeneen, iltavuoro kolmesta seitsemään. Työ on parsien puhdistusta ja lehmien ajoa lypsylle.

Turvaa hakeva haluaa tehdä työtä

Laitilan karjatilalla on parisen sataa lehmää. Työntekijöitä on aiemmin ollut Venäjältä ja Virosta. Päätyminen ensi kertaa turvapaikanhakijoihin ei selity maailmankatsomuksella tai halulla ottaa kantaa.

”Meillä riittää, että työntekijä hoitaa työnsä. Kotimaa ei ratkaise”, Minna Laitinen sanoo.

”Meillä on eläimiä, jotka pitää hoitaa. Omat voimamme ovat rajallisia, joten ulkopuolista työvoimaa tarvitaan. Riittää, että työntekijä hoitaa työnsä hyvin. Tausta ja kotimaa eivät ole kynnyskysymyksiä”, Minna Laitinen sanoo.

Vaikka Laitinen kehuu turvapaikanhakijoiden asennetta, on käynnistysongelmiakin ollut.

”Askeltahti ei vielä ole niin nopea kuin pitäisi. Tämä korjautunee ajan myötä. Ja vaikka esimerkiksi Mahdi sai paikan erittäin hyvän suomen kielen ansiosta, niin hienoisia kommunikointivaikeuksia on ollut. Leveällä savon murteella ohjeet eivät heti avaudu.”

Laitisella on vinkki yrittäjille, jotka pohtivat turvapaikanhakijoiden palkkaamista:

”Jos työ ei vaadi erikoistaitoja tai esimerkiksi kirjoittamista suomen kielellä, turvapaikanhakijoiden intoa kannattaa hyödyntää. Meidän kokemuksemme on, että he ovat erittäin halukkaita tekemään töitä.”

Maton tekijä hoitaa nyt lehmiä

Zaky Haydari ja Mahdi Mohammadi iloitsevat työpaikastaan karjatilalla.

”Arki on raskasta, jos ei ole mielekästä tekemistä. Työpaikan saanti on tärkeää niin henkisesti kuin fyysisesti”, toteaa Haydari, joka on asunut Tarinassa yli kaksi ja puoli vuotta.

Entinen potilashuone Tarinan vastaanottokeskuksessa on käynyt liiankin tutuksi Zaky Haydarille. ”On tärkeää henkisesti ja fyysisesti päästä töihin”, hän sanoo.

”Ensin minua haastateltiin monta kertaa. Sitten pääsin näyttämään osaamistani koeajalle. On mahtavaa, että tulin valituksi, vaikken puhu vielä kovin hyvää suomea. Nyt päivissäni on sisältöä, ja aika kuluu nopeammin.”

Samaa sanoo Mohammadi, jolla oli työhaastattelussa kaksi valttia – jo kotimaassaan hän työskenteli perheensä maatilalla. Hän myös puhuu jo hämmästyttävän hyvin suomea.

”Olen opiskellut Pohjois-Savon opistossa peruskoulun oppiaineita. Mutta työnteko on opiskelua mukavampaa. Näytin taitoni koeajalla, ja tulin valituksi”, Mohammadi toteaa ja suihkuttaa vesiletkulla Laitalan tilan jättimäisessä navetassa lehmien parsia puhtaiksi. Valokuvattavaksi hän ei halua.

Haydari solmi kotimaassaan Afganistanissa mattoja, ja hiljaisina aikoina työskenteli myös rakennuksilla. Laitilan tilalla hän on ensi kertaa tekemisissä lehmien kanssa.

”Ne ovat isoja, mutta en pelkää”, hän hymyilee.

Viideltä alkava aamuvuorokaan ei hirvitä:

”Aikaiseen heräämiseen tottuu. Olisi tärkeää järjestää jokaiselle turvapaikanhakijalle työpaikka. Kaikki hyötyisivät.”

Työ auttaa Haydarin mukaan myös siihen, etteivät ajatukset karkaa kotimaan ikäviin tapahtumiin.

”Haluaisin viettää tavallista elämää rauhallisessa maassa. Siksi tulin Suomeen. Kotona Afganistanissa elämä on vain sotaa, verta ja kuolemaa.”

Esimies käännytetään Suomesta

Siilinjärvellä maan suurinta sipulitilaa isännöivä Pekka Vehviläinen on jo kahden vuoden ajan tarjonnut työpaikan irakilaiselle turvapaikanhakijalle Anmar Tahseen Alille.

Kokemus on ollut myönteinen, ja tänä keväänä Vehviläinen palkkasi Tarinasta myös afganistanilaisen Jalali Abdul Qadirin.

”Ali on osoittautunut poikkeuksellisen vastuuntuntoiseksi työntekijäksi. Olemme kouluttaneet hänet esimiestehtäviin”, Vehviläinen kertoo tyytyväisenä – mutta silti yrittäjän otsa on nyt huolten uurtama:

Pekka Vehviläisen tilalla kaksi vuotta työskennellyt turvapaikanhakija joutuu poistumaan maasta. ”Hän on ollut loistava työntekijä, joka on antanut aihetta tyytyväisyyteen. Tilalle on vaikeaa löytää yhtä osaavaa miestä”, yrittäjä sanoo.

”Ali määrättiin käännytettäväksi maasta. Menetän pysyvässä työsuhteessa ja vastuullisessa tehtävässä olevan työntekijän. Hänen kouluttamisensa valuu hukkaan, ja tilalle on lähes mahdotonta saada nopeasti yhtä osaava tekijä”, huokaa Vehviläinen.

Anmar Tahseen Ali, 28, tuli Suomeen lokakuussa 2015 ja haki turvapaikkaa kansainvälisen suojelun perusteella. Marraskuussa 2016 Migri antoi hakemukseen kielteisen päätöksen ja päätti käännyttää Alin kotimaahansa.

Ali valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Koska työ sipulitilalla sujui, hän haki joulukuussa 2016 myös työperusteista oleskelulupaa, johon Kakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto antoi myönteisen osapäätöksen huhtikuussa 2017.

Sitten tuli kesäkuu 2017.

Ja Ali mokasi.

Yksi virhe pilasi tulevaisuuden

Se oli kohtalokas ilta, josta Anmar Tahseen Ali kertoo kiertelemättä. Hän oli viettämässä suomalaistuttujensa kanssa iltaa, kun Irakista tuli uutinen: eno on ammuttu Mosulissa.

Ali purki suruaan viinaan, lähti kotiinsa autolla ja ajoi maalaistiellä 1,31 promillen humalassa ojaan.

Tapaus eteni käräjäoikeuteen. Tuomio: törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 35 päivää ehdollista vankeutta ja 20 päiväsakkoa.

Tuomion vuoksi Migristä tuli työperusteiseen oleskelulupa-anomukseen kielteinen päätös viime joulukuussa. Perusteissa muun muassa todetaan, että ”Hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita.”

Ali päätettiin käännyttää Irakiin. Hänelle määrättiin myös maahantulokielto Schengen-alueelle kahdeksi vuodeksi.

Pekka Vehviläinen katsoo tuomiota yrittäjän ja lähimmäisen näkökulmasta:

”Ali teki rikoksen, ja tuomio oli oikea ratkaisu. Mutta hän maksoi sakkonsa. Voiko häntä rangaista lisäksi näin kovalla, koko tulevaisuuteen vaikuttavalla päätöksellä”, hän kysyy.

”Kohtuuton päätös”, näkee yrittäjä

Pekka Vehviläinen valitti Migrin kielteisestä oleskelupäätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän vetoaa siihen, että päätös tuntuu kohtuuttomalta yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan kannalta.

”Päätöksessä on keskitytty uhkiin, jotka eivät työpaikkatestauksemme mukaan ole realisoituneet”, hän toteaa vastineessaan ja vakuuttaa, että sipulitilalla on nollatoleranssi alkoholin käytön suhteen.

”Olen 28-vuotias. En voi käyttää elämääni odottamiseen. Palaan Irakiin.”

”Olen puhalluttanut Alin rattijuopumuksen jälkeen kymmenkunta kertaa. Hän on aina puhaltanut nollat.”

Ali on Vehviläisen mukaan vastannut vaativasta pakastesipulin tuotannosta itsenäisesti ja tarvittaessa toiminut koko jalostamon tuotannon esimiehenä. Vehviläisen tarkoitus oli työllistää Ali 5-6 vuotta.

”Kielitaidon kohennuttua hän olisi voinut vähitellen suunnata lääkärikoulutustaan vastaaviin töihin. Hän olisi ihanteellinen tapaus työperäisessä maahanmuutossa, jota pidetään hyvin tärkeänä.”

”En voi käyttää elämää odottamiseen”

Anmar Tahseen Ali tuli itse sipulitilalle kysymään pestiä heti saatuaan Suomessa oikeuden työntekoon. Pekka Vehviläinen ei hämmästellyt irakilaista työnkysyjää – tilan 35 työntekijää edustavat yhdeksää eri kansallisuutta.

”Alilla on lääkärin koulutus, mutta se ei meille riittänyt. Hän on varttunut maatilalla eikä hätkähtänyt nähtyään tuotantotilamme robotit ja lajittelukoneet. Säädökset lämpötilavaatimuksia myöten olivat nopeasti hänen hallussaan”, Vehviläinen kertoo.

Jos on yrittäjä kielteisestä oleskeluluvasta silminnähden pahoillaan, Ali vaikuttaa rauhalliselta. Hän on päätöksensä tehnyt:

”Hallinto-oikeudesta tuli kielteinen päätös turvapaikkahakemukseeni. En aio valittaa. Olen 28-vuotias, en voi käyttää elämääni odottamiseen. Palaan Irakiin”, hän sanoo.

”Olen surullinen, vihainenkin. Mutta olen saanut tehdä Suomessa työtä, ansaita omaa rahaa ja olla täällä siten hyödyksi yli kaksi vuotta.”

Veli sai turvapaikan Suomesta

Syksyllä 2015 Anmar Tahseen Ali elätteli toiveita tulevaisuudestaan Suomessa.

”Vuotta aiemmin Suomeen tullut veljeni sai turvapaikan ja asuu Vantaalla. Minäkin haluaisin olla täällä laillisesti, kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Opetella kielen ja tehdä lääkärin työtä.”

”Olen saanut tehdä Suomessa työtä, olla täällä hyödyksi yli kaksi vuotta.”

”Nyt maksan kovan hinnan virheestäni, rattijuopumuksesta. Sakon lisäksi menetin ajoluvan kuudeksi kuukaudeksi. Ajoin 40 kilometrin päivittäisen työmatkan polkupyörällä. Ansaitsin ja kärsin tuomion, mutta se ei riittänyt”, Ali toteaa.

Ali on kotoisin Ramadin kaupungista, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Bagdadista länteen. Perheellä oli Ramadissa kanatila, jonka toimintaa valvottiin tarkkaan, kun Yhdysvallat tuli maahan vuonna 2003.

”Yhdysvaltain armeijan miehet vierailivat tilallamme tarkastamassa toimintaamme. Al-Qaida väitti, että teemme yhteistyötä vihollisen kanssa”, Ali kertoo ääri-islamilaiseksi lasketun terrorijärjestön uhkailusta.

”Al-Qaida asetti tilallemme ja toimistoomme pommeja. Kerran he ampuivat kohti autoa ajanutta veljeäni. Luoti osui veljen jalkaan.”

Lopulta perheen isä päätti lähettää poikansa pois Irakista. Yksi lähti Kurdistaniin Pohjois-Irakiin, muut Egyptiin, Libanoniin ja Suomeen.

”Minut lähetettiin Ukrainaan vuonna 2008, jossa asuin yli seitsemän vuotta. Opiskelin Donetskin ja Harkovan yliopistoissa lääkäriksi.”

Alin mukaan Al-Qaida tuhosi perheen tilan Irakissa.

”Nyt hallituksen armeija puhdistaa kotiseutuani Al-Qaidan jättämistä pommeista.”

Ali sanoo olevansa väsynyt puhumaan elämästään. Valokuvaankaan hän ei halua.

”Olen kertonut tarinani monesti, mutta minua ei uskota. Minua pidetään vaarallisena yhden virheen takia. Palaan Irakiin, jossa saan helposti viisumin Ukrainaan. Siellä ovat vaimoni ja neljävuotias poikani. Puhun täydellisesti venäjää, joten uskon töitä löytyvän.”

”Tulevaisuudella täytyy olla minulle nykyistä enemmän annettavanaan.”