Sanni Mäkinen näkee työssään maahanmuuttajanaisten, mutta myös suomalaisten tyttöjen ja nuorten naisten todellisuuden. ”Tyttöjen Talo on heille kaikille se paikka, jossa aidosti voi olla oma itsensä, ja tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on”, Mäkinen pohtii.

Syvintä yksinäisyyttä on ulkopuolisuuden tunne ihmisten keskellä, sanoo ohjaajamme Sanni Mäkinen. Hän tarjoaa Tyttöjen Talolla tunnelmallisen jouluaaton hetken heille, jotka kaipaavat nähdyksi tulemista. ”Mahdollistan sen, että ihmiset voivat kohdata ja kokea jotain yhteistä. Siitä tulee iso hetki, johon on hienoa päästä mukaan.”

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Jouluaaton aamuna Puijolan Tyttöjen Talon ohjaaja Sanni Mäkinen herää varhain. Hän keittää riisipuron ilolla ja lämmöllä tärkeille ihmisille – työpaikallaan.

”Tämä tapa tuo minulle joulun. Minulle vaiva on pieni, mutta Talolle tuleville tytöille tunnelmallisen hetken tarjoaminen voi olla erittäin iso asia. Minä saan hyvän mielen, ja muut mahdollisuuden olla edes hetken porukassa, yhdessä muiden kanssa”, Mäkinen avaa teolleen taustaa.

Sitten hän haluaa sanoa jotain lisää, mutta pitää tauon.

”Tämä voi kuulostaa naiivilta”, hän empii, ennen kuin jatkaa:

”Ajattelen niin, että jouluna ja elämässä ylipäätään tehtäväni on välittää rakkautta. Minulle joulu on ennen muuta sitä, että saan olla itselleni tärkeitten ihmisten kanssa – ovatpa he omaa perhettäni tai ihmisiä Tyttöjen Talolla.”

Tunnelmaa ja tungosta oli jälleen Puijolan Tyttöjen Talolla, kun takarivissä kolmantena olevan Sanni Mäkisen vetämä maahanmuuttajanaisten toimintaryhmä vietti syyskauden päättäjäisiä.

Joulu tarkoittaa Mäkiselle myös yksinäisyyden vastakohtaa, yhteisöllisyyttä.

”Sitä, että joulun tunnelman voi jakaa toisen kanssa. Jollekin tämä toteutuu vaikkapa joulukonsertissa, minulle kohtaamisissa Tyttöjen Talolla.”

Talon ovi on aattona aamupäivällä avoinna tytöille ja nuorille naisille, jotka kaipaavat yhdessäoloa muiden kanssa.

”Toki tytöt eivät tule tapaamaan minua, sillä minä en ole isossa roolissa. Mutta saan olla mukana isossa hetkessä, jossa näen, että yhteen kokoontuneiden ihmisten välillä tapahtuu jotain. Sellaisen hetken mahdollistaminen on hienoa.”

Yksin muiden keskellä

Mitä muuta Tyttöjen Talolla tehdään kuin nautitaan puurosta?

”Toki muitakin joulun herkkuja on tarjolla. Sytytämme kynttilöitä, ja saunakin lämpiää. Voi olla, että joulupukki myös vierailee. Ja jokainen, joka tulee paikalle, saa lähtiessään pienen joululahjan”, Sanni Mäkinen kertoo.

Hän kokee tekevänsä Tyttöjen Talon ohjaajana merkityksellistä työtä.

”En tekojeni takia, vaan koska ympärillä olevat ihmiset ovat merkityksellisiä. Tyttöjen Talo on paikka, jossa ulkopuolisuuden kokemus voi väistyä edes hetkeksi, ja tämä on todella iso asia.”

Kun puhe kääntyy joulun yhteisöllisyydestä yksinäisyyteen, Mäkinen huokaa syvään.

”Tyttöjen Talolla ulkopuolisuuden kokemus voi väistyä edes hetkeksi. Tämä on todella iso asia.”

”Yksinäisyys tai yksinäisyyden kokemus ei katso sitä, onko ympärillä ihmisiä. Syvintä yksinäisyyttä on ulkopuolisuuden tunne ihmisten keskellä. Se tunne, ettei koe kuuluvansa porukkaan. Luulen, että heitä on paljon enemmän kuin heitä, jotka sananmukaisesti ovat yksin, ilman muiden seuraa.”

Kova tarve keskusteluun

Sanni Mäkinen on vuoden ajan vetänyt Tyttöjen Talolla kansainvälistä, EU:n rahoittamaa GBV-hanketta. Tässä hankkeessa maahanmuuttajanaiset itse pääsevät Mäkisen kanssa pohtimaan ja suunnittelemaan toimintaa, jolla voisi auttaa naisia, jotka ovat kokeneet sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa.

Hanke on tavoittanut jo 70 naista, joista noin puolet Puijolan luotsaaman Tarinan vastaanottokeskuksen kautta. Toinen puoli osanottajista on löytänyt Sanni Mäkisen luo Tyttöjen Talolle muun muassa neuvoloiden, Vamoksen tai Kuopion kaupungin maahanmuuttotyön kautta.

Suurin osa maahanmuuttajien ja Mäkisen kohtaamisista on ollut kahdenkeskisiä. Tarve luottamukselliselle keskustelulle on iso.

”Ryhmätoimintaan sen sijaan on korkea kynnys tulla. Onneksi Tyttöjen Talolla on mahdollisuus kokkailuun – ruuan laittaminen yhdistää. Olemme opetelleet yhdessä tekemään suomalaista lohikeittoa. Mutta erityisen innokkaasti kaikki haluavat tehdä oman maansa ruokia ja näin päästä näyttämään omaa osaamistaan.”

Osana hanketta Tyttöjen Talolla on järjestetty naisten kansainvälisiä kahviloita, joissa parhaimmillaan on ollut noin 30 osanottajaa.

Naisen kova osa maailmalla – ja meillä

GBV-hanke on avannut Sanni Mäkisen näkemään maahanmuuttajanaisen – ja suomalaisnaisenkin – osan aivan uudella tavalla.

”Maahanmuuttajanaisten kanssa jutellessa välillä tuntuu, että olen palannut keskiajalle.”

”Keskustelut naisten kanssa ovat nostaneet esille todella paljon yllättäviä asioita”, Mäkinen toteaa.

”Tyttöjen Talolla sukupuolisuuteen liittyviin asioihin suhtaudutaan hyvin avarakatseisesti. Maahanmuuttajanaisten kanssa jutellessa välillä tuntuu, että olen palannut keskiajalle ja alkanut ajatella nyt naisista ja miehistä hyvin stereotyyppisesti.”

Mäkinen on hurjalla tavalla joutunut oppimaan sen, että sukupuoli oikeasti nähdään monessa maailman kolkassa perusteena oikeutetulle väkivallalle.

”Nyt työssäni on koko ajan läsnä se, miten kauheita asioita naisille tapahtuu vain siksi, että he ovat naisia. Olen oppinut paljon siitä, kuinka haavoittuvassa asemassa naiset ovat maailmalla – ja myös Suomessa.”

Juuri kokemansa takia Mäkinen toivoo, että maahanmuuttajanaiset rohkenisivat kokoontua isolla joukolla yhteen jakamaan kokemuksiaan ja mielipiteitään.

”Näin naisilla olisi mahdollisuus päästä osaksi omaa yhteisöään. Vähitellen voisi oppia ajattelemaan, että naiseus voikin olla voimavara sen sijaan, että se vähentäisi tai pienentäisi omaa arvoa ihmisenä”, Mäkinen visioi.

Että minut hyväksyttäisiin

Pakolaisina Suomeen saapuvat ovat useimmiten varttuneet hyvin yhteisöllisessä kulttuurissa. Suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa jo siksi olla vaikeaa sopeutua.

”Sukupuoli oikeasti nähdään monessa maailman kolkassa perusteena oikeutetulle väkivallalle.”

”Maahanmuuttajat ovat tottuneet siihen, että ympärillä on paljon ihmisiä. Tyttöjen Talolla he tuntuvat viihtyvän sitä paremmin, mitä enemmän ympärillä on ihmisiä ja hulinaa. Tilanne, joka meille saattaa näyttäytyä jopa kaaoksena, on heille turvallista ja kodikasta”, Sanni Mäkinen vertaa.

Tyttöjen Talon merkitys maahanmuuttajanaisille on siinä, että tarjolla on turvallinen paikka tulla juuri omana itsenään.

”Tämä on se isoin juttu. Että he tulevat kohdatuiksi, nähdyiksi ja myös hyväksytyiksi sellaisina, kuin he ovat.”

”Tavoitteeni Tyttöjen Talon työntekijänä onkin, että täällä he pääsevät osalliseksi yhteisöllisyydestä, turvallisuudesta ja vapaudesta”, Mäkinen raamittaa ison tavoitteensa.

Hän sanoo pohtivansa paljon, mikä on Tyttöjen Talon tärkein tehtävä. Aina hän päätyy samaan lopputulokseen.

”Ei kai kukaan kaipaa mitään muuta niin paljon kuin hyväksyntää. Että minut kohdataan oikeasti ja aidosti.”