Mahkun koordinaattori Tanja Turunen on kulkenut pitkään asiakkaansa Tiinan rinnalla. ”Yhteydenpitomme on ollut tiivis. Olen ollut Tiinan mukana hevostallilla, koulun haastattelussa ja olen tavannut myös hänen vanhempansa. Olen nähnyt Tiinassa selkeän muutoksen. Itseluottamus on lisääntynyt, ja minäkuva vahvistunut”, Turunen kommentoi.

Puijolan Mahku 10 vuotta: On vaikea uskoa, että vain pari vuotta sitten Tiina oli riutuva, 36-kiloinen narkkari, jonka kehosta amfetamiini oli imenyt voiman. Irtautuminen rikoskierteestä ja paskasta elämästä alkoi, kun hänet tuotiin katkaisuhoidon päätteeksi saamaan tukea Mahkusta. Nyt, ponnistelujen jälkeen, mahdottomalta tuntuneet haaveet ovat lähempänä – hän pääsi juuri opiskelemaan unelma-ammattiinsa.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Tiinan haave oli selkeä ja konkreettinen. Mutta – jos olemme rehellisiä – kovin isolta se tuntui. Mahtoiko hän itsekään uskoa, että unelma oikeasti voisi toteutua?

Näin hän sanoi haastattelussamme tasan vuosi sitten:

”Haaveeni on toteutunut, jos viiden vuoden päästä olen valmistunut oppisopimuksella hevostenhoitajaksi ja työskentelen ravitallilla. Tai jos olen jossakin varastotyöntekijänä. Mutta töissä kuitenkin. Ansaitsemassa omaa rahaa, elämässä kiinni.”

Levoton olemus kieli entisestä elämästä.

Kädet kävivät ja keho keinui, kun Tiinan puhui haaveistaan. Levoton olemus kieli entisestä elämästä: miten voisi olla hillitty ja rauhallinen, jos kaksikymmentä vuotta on roikkunut huumekoukussa ja lopulta piikittänyt kehoonsa amfetamiinia joka ikinen aamu.

Ei hän täysin kuivilla ollut vuosi sittenkään, mutta paljon hyvää oli tapahtunut. Tiina oli tuotu katkaisuhoidon päätteeksi tutustumaan Puijolan Mahkuun, jossa teemme työtä rikostaustaisten ja heidän läheistensä kanssa.

Siitä alkoi muutos. Hidas, varovainen, välillä epävarma. Mutta muutos kuitenkin. Kohti parempaa.

Pienin askelin kohti unelmaa

Aluksi Tiina pääsi työkokeiluun. Puolipäiväinen työ muutamana päivänä viikossa oli totuttelua tavallisen arjen rytmiin. Kokeilupaikka löytyi ensin työkuntoutuspalveluja tuottavasta Kevamasta, sitten lemmikkitarvikkeiden Best Friend -yrityksestä.

Seuraavaksi tie avautui työharjoitteluun kuopiolaiseen Tienpolven hevostilalle – Tiina lähti pienin askelin kulkemaan kohti suurta unelmaansa.

Hevoset ovat aina olleet Tiinalle tärkeä juttu. Tässä hän kengittää hevosta ensimmäisenä opiskeluviikkonaan. ”Huhtikuussa on jo näyttökoe kengityksestä ja tentti hevosen anatomiasta. Kengitys sujuu, mutta anatomiaa pitää päntätä.”

Harjoittelu hevostilalla on sujunut hienosti tasan vuoden ajan. Ja nyt: Tiina on valittu suorittamaan hevostalouden perustutkintoa toisen asteen koulutukseen. Opinnot alkoivat puolitoista viikkoa sitten ensimmäisellä lähijaksolla, jonka aikana opiskelijat asuivat yhdessä opiston asuntolassa.

”Kyllä jännitti! Mutta hyvin meni. Muut opiskelijat tuntuivat mukavilta, ja urakka lähti hyvin käyntiin”, Tiina huokaa.

”Nyt kaikki tuntuu niin hyvältä! Välillä nipistän itseäni varmistuakseni, että olen hereillä. Ettei tämä ole vain unta, josta kohta herään.”

Arki rullaa, ja moni pieni asia tuntuu jopa ihmeeltä:

”Tällaistako on normaali elämä”, Tiina hämmästelee.

Itseluottamus palautuu vähitellen

Työharjoittelu hevostalleilla on tehnyt Tiinalle silminnähden hyvää. Levottomuus on lähes kadonnut olemuksesta. Tilalle on tullut varmuutta ja iloa. Hymy ulottuu nyt silmiin ja valaisee myös kasvot.

On vaikea uskoa, että vain muutama vuosi sitten Tiina oli riutuva, 36-kiloinen narkkari, jonka kehosta amfetamiini oli imenyt voiman. Ja joka huumekierteessään ajautui myös rikoskierteeseen.

”Eka tuomion sain 25-vuotiaana. Olen lusinut viidesti – autovarkauksia, näpistyksiä, huumausainerikoksia”, hän kertoi vuosi sitten.

Entinen elämä on jäänyt.

”Lopullisesti”, Tiina lujasti uskoo.

Harjoittelu hevostilalla on tuonut elämään säännöllisyyden, sisällön ja merkityksen. Työt ovat hoituneet, ja vastuuta on tullut.

”Ruokin, hoidan, valjastan ja loimitan hevoset. Talutan niitä myös maneesilla. Viime kesänä kiersimme paljon estekisoja, joissa toimin hevosten hoitajana”, Tiina kertoo.

Tallin omistajilta on tullut kehuvaa palautetta. Silti Tiina itse hakee hetken sanoja, kun kysyy, miten hän on pärjännyt. Usko omiin taitoihin on kohentunut, mutta itseluottamuksen kanssa on yhä tehtävä töitä.

”Kai minä olen ihan hyvä. Pikkuhiljaa alan uskoa, että kyllä tässä jotain osataan.”

Repsahdin kerran – ja kyllä hävetti

Juuri alkanut opiskelu omalla mielenkiinnon alalla on Tiinan elämässä valtava harppaus eteenpäin. Kaksi ja puoli vuotta kestävä hevostalouden perustutkinto sisältää paljon lähipäiviä ja luentopakkoja, mutta iso osa opiskelusta tapahtuu käytännön jaksoissa tutussa tallissa.

”Opiskelusta tulee rankkaa, se on selvää. Joudun omaksumaan valtavasti uusia asioita. Tietokone, googlet, sähköpostit ja salasanat – kaikki on uutta.  Ruotsiakin pitää opetella”, Tiina päivittelee.

”Myös taloudellisesti opiskelu tekee tiukkaa. Mutta olen päättänyt, että tästä selvitään. Haluan koulutusta niin kovasti.”

”Lopulta ymmärsin, että jos haluan muuttaa elämäni, muutoksen pitää lähteä minusta itsestäni. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestani.”

Varovaisesti pitää kysyä, onko Tiina pysynyt kuluneen vuoden kuivilla.

”Kerran olen retkahtanut”, hän huokaa ja puistaa päätään. Elämänmuutos on ollut iso, ja entisestä irrottautuminen on vaatinut myös henkistä kanttia ja ponnistelua.

Retkahdusta seurasivat itsesyytökset – ja häpeä.

”Kysyin itseltäni, miksi tein näin. Olenhan nähnyt läpikotaisin huume-elämän, joka on pelkkää paskaa.”

”Muutenkin hävettää, että olen pian 40-vuotias, ja vasta nyt hankkimassa itselleni ensimmäistä ammattia. Monella on tässä iässä monta uraa takanaan.”

Irti entisestä kaveriporukasta

Itsesyytökset johdattivat pohtimaan entistä elämää monelta kantilta.

”Minun on pakko oppia hyväksymään menneisyyteni. Jos kiellän sen, en pääse eteenpäin”, Tiina pohtii.

Viimeisestä vankilatuomiosta on yli neljä vuotta.

”Kaikki sakkoni olen saanut maksettua. Siitä olen tyytyväinen.”

Säännöllinen työkokeilu hevostallilla on helpottanut irrottautumista myös entisestä kaveriporukasta.

”Iso osa vanhoista kavereista elää yhä oravanpyörässä, jota vankila ja huumeet pitävät liikkeessä.”

”Toisinaan tapaan vielä joitakin vanhoja kavereita. He ovat onnellisia ja ylpeitäkin siitä, että minulla on nyt uusi ja erilainen elämä. Iso osa vanhoista kavereista elää yhä oravanpyörässä, jota vankila ja huumeet pitävät liikkeessä.”

”Itse olen vihdoin oppinut, miten paljon paremmalta maailma näyttää selvinpäin. Uskon aidosti, että pysyn kuivilla.”

Mahku auttoi uuden tien alkuun

Tiina kokee, että hänen uusi elämänsä sai alkunsa Puijolan Mahkussa.

”Mikä onni, että hoitaja toi minut katkaisuhoitoni päätteeksi Mahkuun. Osana Mahkun toimintaa kävimme joka viikko pelaamassa itse tai katsomassa jotain ottelua. Sain elämääni edes yhden asian, joka toistui säännöllisesti ja josta vähitellen pystyin pitämään kiinni,” Tiina kertaa.

Hän jakaa kehuja Mahkun koordinaattorille Tanja Turuselle.

”Hän on koko ajan pitänyt minuun yhteyttä. Hän tuli silloinkin mukaan, kun minut kutsuttiin kouluun haastateltavaksi. Jännitin haastattelua niin, etten pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon.”

”Tanja on huippu tyyppi jo siksi, ettei hän tuomitse minua vanhojen juttujeni takia eikä pidä minua huonona ihmisenä. Voin täysin luottaa häneen”, Tiina kiittää.

Myös oma lapsuudenperhe on pysynyt rinnalla tukemassa, hyvinä ja huonoina hetkinä.

”Mahkussa minua ei tuomita vanhojen juttujeni takia eikä pidetä huonona ihmisenä.”

”Oli mahtavaa ilmoittaa vanhemmille ja isovanhemmille opiskelupaikastani. Että elämäni oikeasti on muuttunut”, Tiina iloitsee ja kertoo vielä yhden hyvän uutisen.

”Olen seurustellut neljä kuukautta. Hän on kunnon mies. Olen rakastunut”, hän hymyilee.

Tiina täyttää elokuussa 39 vuotta. Vaikka opiskelut ovat vasta alussa ja edessä on monta ponnistusta, hän suuntaa jo varoen katseensa ensi vuoden syksyyn.

”Olisi hienoa viettää nelikymppisiä ja valmistujaisia yhtä aikaa”, hän rohkenee suunnitella.

Entä muut haaveet? Kysytään jälleen – missä Tiina arvelee olevansa viiden vuoden kuluttua?

Vastaus kietoutuu osin nuoruuteen, jolloin Tiina hoiti ukkinsa ravihevosia ja unelmoi hevoshoitajan ammatista.

”Viiden vuoden kuluttua olen valmistunut ammattiin ja teen töitä hevosten kanssa. Polte ravitalleille on yhä kova.”

Teemme verkkosivuillemme viisiosaisen juttusarjan Mahkun kymmenen vuotta jatkuneesta toiminnasta. Sarjan avausjuttu julkaistiin 30. tammikuuta ja voit lukea sen tästä linkistä. Sarjan seuraava juttu julkaistaan 27. maaliskuuta. 

Lue myös, mitä Tiinalle kuului vuoden 2018 maaliskuussa, kun teimme hänestä ensimmäisen haastattelun. Voit lukea jutun tästä linkistä.