”On hieman pelottava ajatus, että omat lapseni joutuisivat toteuttamaan itseään muiden luomien, valmiiksi mitoitettujen mallien mukaan vain sillä perustella, syntyivätkö he tytöksi, pojaksi tai joksikin muuksi”, Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala pohtii.

Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala tietää, että on vaikeaa kohdata ihminen ihmisenä, ilman sukupuoleen sidottuja odotuksia. ”Tarvitsemme sukupuolisensitiivistä ajattelua kipeästi jo siksi, että ilman sitä naiset ja miehet – tytöt ja pojat – eivät koskaan saavuta yhdenvertaisuutta”, hän huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

”Me kaikki katsomme maailmaa sukupuolisilmälasien läpi”, väittää Puijolan Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala.

”Näemme hyvin usein toiset ihmiset ja myös oman itsemme sukupuolen kautta”, hän avaa väitettään.

Luomalan mukaan sukupuoli on myös ensimmäinen instituutio, johon kiinnitymme.

”Pystymme määrittelemään jopa sen, mitkä värit kuuluvat tytöille, mitkä pojille.”

”Kun lapsi syntyy, hänellä on miljoona eri vaihtoehtoa olla oma itsensä. Mutta ei mene kauaakaan, kun vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Sillä tiedämme kyllä mitä tapahtuu, jos esimerkiksi poika poikkeaa valtavirrasta ja ilmaisee olevansa kiinnostunut naisellisista asioista.”

Luomala ihmettelee, kuinka lukuisia asioita olemme onnistuneet sukupuolittamaan.

”Pystymme määrittelemään jopa sen, mitkä värit kuuluvat tytöille, mitkä pojille. Sama pätee harrastuksiin, ammatteihin, sosiaalisiin asemiin.”

”Meillä on edelleen hyvin kapea kuva ja käsitys siitä, mikä on sallittua tytölle ja mikä pojalle. On iso työ oppia itse pois ja kannustaa lapsia ja nuoria siihen, ettei pojan todella tarvitse olla tietynlainen. Eikä tytön.”

Sukupuoli vaikuttaa, halusitpa tai et

Johanna Luomala kertoo tyytyväisenä, että Tyttöjen Talolla työtä on aina tehty sukupuolisensitiivisellä työotteella.

”Se tarkoittaa, että oikeasti tiedostamme sukupuolen vaikutuksen ajatteluumme, ja että muistamme siksi tarkastella kriittisesti omia ajatuksiamme, oletuksiamme ja mielipiteitämme ihmisistä ja maailmasta.”

”Jokaisen, joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa, pitäisi olla tietoinen siitä, ettei lapsia saa ohjata sukupuolen mukaan tiettyihin muotteihin.”

Sukupuolisensitiivinen työote tarkoittaa myös, että on tietoinen sukupuoliin liittyvistä vahvoista oletuksista – ja että näitä oletuksia täytyy kyseenalaistaa ja tarkastella aktiivisesti.

Luomalan mukaan sukupuolisensitiivistä ajattelua tarvitaan kipeästi jo siksi, että ilman sitä naiset ja miehet – tytöt ja pojat – eivät koskaan saavuta yhdenvertaisuutta.

”Jo pieniin lapsiin asetetut odotukset ja paineet synnyttävät vahvoja sukupuolittuneita rakenteita. Ne määrittelevät, karrikoidusti sanottuna, mikä on sallittua tytöille ja mikä pojille. Yhdenvertaisuus on näistä rakenteista kaukana.”

Poika on reipas, tyttö on kiltti

Johanna Luomala toteaa, että sukupuolisensitiiviseen tapaan ja ajatteluun liittyy myös intersektionaalisuuden käsite.

”Se tarkoittaa, että yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen maailmassamme vaikuttaa sukupuolen lisäksi monet muutkin erot – muun muassa yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, millainen kuva meillä on itsestämme sekä kasvavista tytöistä ja pojista”, Luomala avaa käsitettä.

”Tärkeä kysymys on pohtia, miten me olemme. Ei se, mitä me olemme.”

Luomala myöntää, ettei sukupuolisensitiivinen työote arjen työssä ole helppo juttu.

”Asia herättää kuumia tunteita, sillä se ymmärretään usein väärin. Mutta olisi hyvä pysähtyä ja pohtia vaikkapa, millaisia määreitä liitämme tyttöihin, poikiin tai muunsukupuolisiin. Emmekö vain aika usein oleta, että poikien pitää olla tietynlaisia: rohkeita, reippaita ja ulospäin suuntautuneita. Tytöistä käytämme sanoja kiltti, ahkera, hento, rauhallinen ja sopuisa. Tällaisten odotusten keskellä lapsemme yhä kasvavat”, Luomala huomauttaa.

”Tärkeä kysymys on pohtia, miten me olemme. Ei se, mitä me olemme.”

Hän myöntää, että saa yhä itsensäkin kiinni stereotyyppisestä ajattelusta kohdatessaan uuden ihmisen.

”On inhimillistä, että teemme oletuksia ihmisistä, joita tapaamme. Tämä tapahtuu nopeasti ja tiedostamattomasti. Mutta tärkeintä on tarkastella ja pohtia, mistä ajatukseni ja ennakko-oletukseni kumpuavat ja toiminko olettamuksieni mukaan.”

Pojalle mopo, tytölle tanssi

Kymmenen vuotta sitten tuskin tunnistimme sanaa sukupuolisensitiivisyys. Nyt määritelmä tulee vastaan usein.

”Kehitystä on onneksi tapahtunut. Asiasta on jo tutkimusta, ja Opetushallituksen oppaaseen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa on kirjattu, että opetuksen ja ohjauksen täytyy olla sukupuolitietoista. Aiheen ympärille on myös kehitetty erilaisia menetelmiä ja työmuotoja”, Johanna Luomala kertoo mutta toteaa, että työtä riittää:

”Vahvat, sukupuoleen liittyvät odotukset ja rakenteet ovat yhä olemassa niin yhteiskunnassamme kuin asenteissamme. Mutta eteenpäin mennään. Jo se on hyvä, että osaamme jo käydä aiheesta keskustelua.”

Aika usein keskustelu kuitenkin pysähtyy kysymykseen, että eivätkö pojat saa olla poikia ja tytöt tyttöjä.

Kysymys on Luomalan mielestä turha.

”Jos et halua määritellä sukupuoltasi, niin sekin on ok.”

”Toki tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Kunhan poika saa olla juuri sellainen poika ja tyttö sellainen tyttö kuin haluaa, tai jos et halua määritellä sukupuoltasi, niin sekin on ok. Karrikoidusti sanottuna pojan ei tarvitse olla kiinnostunut mopojen rassaamisesta ja tytön tanssimisesta, silti tarjoamme lapsille edelleen hyvin kapeita malleja.”

Sukupuolesta on vaikea päästä irti

Syvässä olevat roolimallit ovat nousseet pintaan nyt myös muun muassa kotoutumiskeskustelussa. Maahanmuuttajatytöt ovat lukuisissa yhteyksissä kertoneet, kuinka heille tarjotaan lähes ainoana ammattivaihtoehtona opiskelua lähihoitajaksi.

”Ihmisen kohtaaminen ihmisenä, ilman sukupuoleen liittyviä oletuksia, on tosi vaikeaa”, Johanna Luomala myöntää.

”Juuri tässä tulemme setlementtityön ytimeen, ihmisen kohtaamiseen yhdenvertaisena, vapaana ennakkoluuloista ja ennakkoasenteista tai olettamuksista.”

Luomala vertaa sukupuolisensitiivisen ajattelutavan oppimista ja omaksumista eräänlaiseksi matkaksi.

”Matkan aikana opimme vähitellen ajattelemaan ihmisiä ihmisinä ilman, että liitämme kohtaamiseen sukupuoleen liittyviä olettamuksia. Tavoite on haasteellinen, koska sukupuoleen liittyvät ajatuksemme kumpuavat monesta eri tekijästä, joihin olemme sosiaalistuneet lapsesta saakka. Siksi voimme olla itseämme kohtaan lempeitä ja armollisia. On ymmärrettävää, että matka etenee välillä hyvinkin hitaasti”, Luomala pohtii.

”Se on jo edistystä, jos olemme valmiita tarkastelemaan kriittisesti omia ajatuksiamme ihmisestä ja maailmasta. Ja jos muistamme kysyä itseltämme, miksi sukupuoli vaikuttaa näihin ajatuksiimme niin usein ja niin vahvasti.”