”Asiakkaan asunnon lattialla on pillereitä, pöydällä useiden ihmisten reseptilääkkeitä. Muuten asunnon kunto on yllättävän hyvä. Huumeruiskuja ei näy. Pakkaamme asiakkaan kanssa perheen vauvan vaatteet kasseihin. Muutto uuteen kotiin on seuraavalla viikolla.”

Puijolan Mahku 10 vuotta: Tanja Turunen on työskennellyt kuusi vuotta Mahkun koordinaattorina. Hän piti kolmen kuukauden ajan päiväkirjaa työstään. Muistiinpanoihin tallentui asiakkaiden rosoista arkea, mutta myös omia liikutuksen hetkiä.

                                         TANJA TURUNEN

Tammikuu: Iloa, itkua ja kylmiä väreitä

7.1. Maanantai, ja koulutuspäivä. Perehdyn vuoden kestävässä koulutuksessa ihmisen neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin. Ennen koulutuksen alkua vilkaisen puhelinta. Asiakkaalta on tullut viikonloppuna viesti, että toinen asiakas on uhannut tappaa hänet. Mikä on oikea tapa reagoida? Asiakkaan huoli varmasti on todellinen. Toisaalta kokemukseni ohjaa toimimaan toisin. Hän on ollut asiakkaamme useita vuosia. Moni isokin huoli on unohtunut ja kadonnut muutamassa tunnissa. Vastaan viestiin, sillä haluan varmistaa, onko hätä todellinen. Tuttu kuvio toistuu: ongelma on jo kadonnut. Huokaisen helpotuksesta. Keskityn oppimaan uutta mielenkiintoisesta asiasta.

11.1. Joskus työpäivä sisältää erikoisia kauppakäyntejä. Tarvitsemme Mahkuun poran ja tikkaat. Kesken ostosten puhelin soi, ja asia yllättää taas. Asiakkaalla on mennyt jo pitkään hyvin, hän on pärjännyt hienosti työkokeilussakin. Nyt työnantaja kuitenkin soittaa – asiakas on käyttäytynyt oudosti. On herännyt epäilys, että hän on tullut työpaikalle päihtyneenä. Asiakas kiistää asian. Tapaamme seuraavien päivien aikana useita kertoja. Asiakas pysyy väitteessään. ”En ole nauttinut päihteitä”, hän toistaa.

15.1. Tilanne jatkuu saman, työkokeilussa olevan asiakkaan, kanssa. Työnantajan ehdotuksesta pidämme ylimääräisen palaverin, jonka aikana asiakas myöntää ottaneensa jännityksen takia vahvan lääkkeen. Häntä hävettää ja itkettää. Hän tuntee itseinhoa ja häpeää. Hän kertoo, että oli yrittänyt oksentaa lääkkeen pois. Katson asiakkaan tuskaa, ja omatkin silmäni kostuvat. Käymme asiaa läpi, ja päätämme lopulta jatkaa työkokeilua entiseen tapaan. Asiakas on silminnähden huojentunut. Hän pyytää anteeksi ja lupaa, ettei sama toistu.

”Asiakkaiden kanssa VB-valokuvakeskuksella. Näyttelyn jälkeen asiakkaat malttavat istua pitkään rupattelemassa kahvin ja kakkupalan äärellä.”

22.1. Asiakkaamme on hakenut opiskelupaikkaa. Hänellä on oppilaitoksessa soveltuvuushaastattelu, jonne lähden seuraksi mukaan. Haastattelu jännittää asiakasta niin paljon, että hän on asian takia valvonut monta yötä. Preppaan häntä kertaamalla, kuinka paljon hän osaa eri asioita. Kannustan ja rauhoitan. Haastattelu menee lopulta hyvin. Haastattelijat ovat rentoja, ja asiakkaalle jää hyvä mieli. Hän saa vielä saman päivän aikana tiedon, että hänet on valittu koulutukseen. Iloitsen hänen ilostaan. Kehossani kulkevat kylmät väreet. Tulee iloinen mieli, pitkäksi aikaa.

28.1. Maanantai, jälleen uusi viikko. Asiakas, joka tutustui Mahkun toimintaan vankila-aikanaan, on lähettänyt viikonloppuna pitkän sähköpostin. Hän tarvitsee nyt apua asunnon hankkimisessa, sosiaalityöntekijän tavoittamisessa sekä useiden muiden asioiden hoitamisessa, sillä hän pelkää sosiaalisia kohtaamisia. Tällaisiakin tilanteita varten Mahku on olemassa. Ohjaamme asiakkaitamme arjen lukuisissa pienissä ja isoissa asioissa. Jos asiakas pyytää, lähdemme mukaan myös virastoihin ja asuntoa etsimään.

31.1. Mahku on myös paikka, missä voi suorittaa yhdyskuntapalveluaan. Nytkin meillä yksi henkilö on suorittamassa palvelustaan, mutta tänään hän yllättäen ei tule paikalle. Soitan yhdyskuntaseuraamustoimistoon. Asiaa tutkitaan, mies selviää varoituksella ja saa jatkaa palveluaan.

Helmikuu: Kotikäyntejä, keilailua ja kulttuuria

1.2. Vierailen Puijolan Aggredin työntekijöiden Arja Airaksisen ja Pasi Raatikaisen kanssa Naarajärven vankilassa Pieksämäellä. Kerromme vangeille Mahkun ja Aggredin toiminnasta sekä palveluistamme. Vierailu on tärkeä, koska asiakkaamme Mahkussa ovat rikostaustaisia ja heidän läheisiään. Vankien on tärkeää kuulla, millaista tukea he voivat vapauduttuaan meiltä saada.

”Päihdetaustainen perhe tulee mukanaan nainen pienen vauvansa kanssa. Leikitämme lapsia, jotka ihastuvat Puijolan työntekijän koiraan. Pohdimme vanhempien kanssa keinoja, joiden avulla arki pyörisi hyvin ilman päihteitä.”

7.2. Päihdetaustainen perhe – isä, äiti ja lapsi – käy Mahkussa säännöllisesti joka viikko. Nyt heillä on mukanaan nainen ja tämän pieni vauva, joille Mahku on aivan uusi paikka. Leikitämme lapsia, ja juttelemme vanhempien kanssa heidän arjestaan. Keskustelu kääntyy, kuten usein aiemminkin, tulevaisuuteen. Pohdimme keinoja, joiden avulla arki pyörisi mahdollisimman hyvin ja ilman päihteitä.

12.2. Käymme asiakkaiden kanssa keilaamassa kerran kuukaudessa. Nyt mukana on romanivanki, jonka kanssa keskustelemme avovankilan ryhmädynamiikasta ja siitä, kuinka yhteiselo sujuu valtaväestön kanssa. Toimeen kuulemma tullaan, mutta romanit väistelevät muita, ja muut heitä. Romani hoitaa vankilassa talonmiehen töitä, ja siksi hänellä on oma selli. ”Se on luksusta, ei nimittäin huvita herätä joka aamu pienessä huoneessa karvaisen miehen vierestä”, hän virnistää. Hän haluaisi vapauduttuaan muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta se ei ole yksinkertaista. Siihen pitää kysyä lupa alueen romanisuvulta, ja lupa heltiää harvoin.

13.2. Naisasiakkaiden kanssa VB-valokuvakeskuksella ja kahvilassa. Valokuvanäyttelyn jälkeen naiset malttavat istua pitkään rupattelemassa kahvin ja kakkupalan äärellä. Taide nousee yhdeksi puheenaiheeksi. Naiset ovat itse luovia. Yksi näyttää puhelimestaan maalaamiaan teoksia, jotka kerran ovat olleet esillä näyttelyssäkin. Mukana on pitkäaikaisessa mielenterveydellisessä kuntoutuksessa ollut asiakkaamme. On upeaa, että hän löysi itse Mahkun ja tuli mukaan toimintaamme. Hän on osallistunut monipuolisesti toimintoihimme ja ollut mukana, kun olemme käyneet urheilu- ja kulttuuritapahtumissa. Hän on jopa vienyt Mahkun esitteitä eri palvelupisteisiin Kuopiossa. Aluksi hän tosin oli varautunut. Kuten asiakkaamme usein, hänkin häpeilee menneisyyttään. Jokaisella Mahkun asiakkaalla on oma menneisyytensä, joka ei ole häpeän aihe. Siitä ei myöskään tarvitse kertoa, jos ei itse halua.

14.2. Kuntoutuksessa ollut asiakasperheemme pääsee opettelemaan tavallista arkea omassa kodissaan. Mutta ensin pitää siivota entinen asunto, jonne lähden mukaan auttamaan tavaroiden pakkaamisessa. Minua jännittää mennä asuntoon. Tässä työssä olen nähnyt koteja, jonka asukas ei enää aikoihin ole voinut huolehtia itsestään tai elämästään. Nytkin varustaudun käyntiin ottamalla mukaan viiltosuojahansikkaat. Asunnon lattialla on pillereitä, ja pöydällä useiden ihmisten reseptilääkkeitä. Muuten asunnon kunto on yllättävän hyvä. Huumeruiskuja ei tällä kertaa näy. Pakkaamme asiakkaan kanssa perheen vauvan vaatteet kasseihin. Muutto uuteen kotiin toteutuu seuraavalla viikolla.

26.2. Entinen asiakkaamme, joka on karkotettu maasta, lähettää kotimaastaan videoita ja ääniviestejä. Hän on kokenut, että viranomaisten kohtelu Suomessa ennen karkotusta oli epäasiallista. Miehen viestit ovat sekavia, ja niihin on erittäin vaikeaa reagoida. Vähitellen viestit harvenevat ja viimein loppuvat kokonaan.

”Kävin kuoleman porteilla”, asiakas hokee puhelimessa.”

27.2. Tuttu ja pitkäaikainen asiakas on jälleen katkaisuhoidossa. Siellä hän on tutustunut nuoreen poikaan, jonka hän tuo mukanaan Mahkuun. Kerroimme pojalle, millaista tukea ja apua voimme antaa. Nuorukainen innostuu silminnähden kuullessaan, että käymme yhdessä asiakkaiden kanssa katsomassa muun muassa kuopiolaisjoukkueiden pelejä.

28.2. Pitkäaikainen asiakas soittaa. Takana on taas yksi ryyppyputki. ”Kävin sen aikana kuoleman porteilla”, mies hokee puhelimessa ja kertoo, että ikävät tapahtumat tulevat toistuvasti uniin. Rästivuokrien takia hän on menettänyt asuntonsakin ja joutunut palaamaan yhteisöasumiseen, jossa hän ei viihdy. Yritän etsiä näkökulmia, joiden kautta hän löytäisi elämäänsä edes vähän toivoa. Jo rauhallinen keskustelu tuntuu auttavan ja kannattelevan.

Maaliskuu: pakohuonetta, pelkoa ja motivointia

”Hiihtoloman kunniaksi käymme asiakkaiden kanssa rentoutumassa pakohuoneessa. On kiintoisaa seurata, miten ryhmädynamiikka toimii asiakkaiden välillä. Kaikki selviävät pakohuoneesta ulos iloisina ja hengissä.”

6.3. Hiihtoloman kunniaksi käymme kuuden asiakkaan kanssa rentoutumassa pakohuoneessa. Tunnin kestänyt peli on nyt oikeasti pakoa arjesta. Tehtävien ratkominen vaatii sosiaalisia taitoja ja ongelmien ratkaisemista yhdessä. Molemmat ovat nyt erityisen tärkeitä asioita. On kiintoisaa seurata, miten ryhmädynamiikka toimii asiakkaiden välillä. Kaikki selviävät pakohuoneesta ulos iloisina ja hengissä.

7.3. Nuori asiakas on suorittanut Mahkussa parin kuukauden pituista yhdyskuntapalveluaan. Tänään on palvelun viimeinen päivä. Palvelus sujui poikkeuksellisen hyvin. Hän saapui paikalle aina täsmällisesti. Hänellä on isot tavoitteet, unelma insinööriopinnoista elää.

7.3. Kuntoutuksessa olevan perheen äiti tulee käymään lapsensa kanssa. Hän on huolissaan ja stressaantunut. Perheen isä on vaarassa retkahtaa uudestaan huumeisiin. Äiti pyytää apua. Lapsen synttärit lähestyvät.

11.3. Lähden kollegani Kirsi Laitisen kanssa asiakkaan lapsen synttärijuhlille. Juhlaa varjostaa tieto, ettei isä tule paikalle. Äidin pelko osui oikeaan. Isä on jäänyt huumeporukan seuraan eikä palannut kuntoutukseen.

12.3. Päihdepalvelusäätiön kautta Mahkun toiminnasta kuullut asiakas tulee käymään. Hänen taustansa poikkeaa tavallisesta asiakkaastamme. Asiakas on eläkkeellä, hän asuu omassa asunnossaan ja takana on 30-vuotinen työura. Työn päätyttyä alkoholin käyttö on lisääntynyt. Hän kaipaa seuraa ja juttelukumppania. Tätäkin varten Mahku on olemassa. Meille voi tulla myös yksinäisyyttä pakoon.

14.3. Aikaisin aamulla tapaaminen tutun asiakkaan, huumeisiin retkahtaneen isän kanssa. Hän kertoo ottaneensa itseään jälleen niskasta kiinni. Hän haluaa jälleen yrittää paluuta päihteettömään elämään. Keskustelemme, ja yritän motivoida häntä pysymään päätöksessä. Vien hänet lääkäriin. Hän ottaa yhteyttä Päihdepalvelusäätiön ja yrittää päästä katkaisuhoitoon. Iltapäivällä saan mieheltä puhelun. Paikka katkaisuhoitoon on järjestynyt.

Teemme verkkosivuillemme viisiosaisen juttusarjan Mahkun kymmenen vuotta jatkuneesta toiminnasta. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu 30. tammikuuta ja 27. helmikuuta. Sarjan seuraava juttu julkaistaan 24. huhtikuuta.