”Mahkun ohjaajana sain olla kokemassa asiakkaiden kanssa elämän onnellisia tapahtumia, mutta myös auttamassa arjen hankaluuksissa. Opin valtavasti asioita, eniten juuri Mahkun kävijöiltä”, toteaa Kirsi Laitinen, joka työskenteli Mahkussa ohjaajana kymmenen vuotta. Tiivistäessään vuosien antia hän kirjoitti asiakkailleen kirjeen, jonka nyt julkaisemme.

Kirsi Laitinen työskenteli 10 vuotta Puijolan Mahkun ohjaajana. Lähtiessään uusiin työhaasteisiin hän kirjoitti kirjeen Mahkun asiakkailleen. ” Olin kanssanne laskemassa, kuinka monta päivää raittiutta on takana. Olin tukemassa, kun asunto meni alta, parisuhde päättyi tai lapsi otettiin huostaan. Tärkeintä oli silti oppia näkemään, miten paljon hyvää teissä oli”, hän kirjoittaa.

Teksti: Kirsi Laitinen, kuvat: Katja Hedberg

”Tasan kymmenen vuotta. Niin pitkä tuli matkastani Tukikeskus Mahkun ohjaajana Setlementti Puijolassa.

Taival oli huikea ja opettavainen. Kun tulin Mahkuun töihin toukokuussa 2009, en arvannut, kuinka kiinnostavia ja ihania ihmisiä saan tavata. Enkä sitä, millaisia elämäntarinoita kuulisin.

Nyt iloitsen siitä, että tieni johdatti minut juuri tähän työhön. Ilman Mahkua vuosikymmen olisi taatusti ollut tylsempi. Ja miten moni kiintoisaa asia olisi jäänyt kokematta.

Opin asiakkailtani paljon elämästä ja elämän tarkoituksesta. Mutta myös kuolemasta.

”Usein aamulla töihin lähtiessäni en tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan. Yksi puhelu tai oven taakse odottamatta saapuva asiakas saattoivat muuttaa päivän kulun kokonaan.”

Opin, kuinka valtavan paljon hankaluuksia ihminen kestää, ja kuinka syvältä voi ponnistaa takaisin ylös. Opin myös, miten jokaisessa ihmisessä, vaikeuksista huolimatta, on todella paljon taitoja ja tietoa.

Kiinnitin usein asiakkaassa ensimmäisenä huomioni ongelmiin. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin nähdä, mitä kaikkea hyvää ihmisessä on.

Kuinka tiivistää vuosikymmenen työ? Vaikea tehtävä.

Siksi päätin kirjoittaa kirjeen teille asiakkaillemme, jotka tulitte Mahkuun. Ja jotka teitte työstäni niin upean kokemuksen.

TULIN MAHKUUN sattuman kautta – iloinen sattuma! Mahku-vuosiini mahtuu paljon ihmisten kohtaamisia ja yllättäviäkin kokemuksia. Sain olla teidän asiakkaitten kanssa kokemassa elämän onnellisia tapahtumia, mutta myös auttamassa arjen hankaluuksissa. Opin työssäni kaikkein eniten juuri teiltä Mahkun kävijöiltä.

Joukossanne on ihmisiä, joiden kanssa minulla on yhteistä taivalta lähes kymmenen vuotta, sillä osa teistä on ollut toiminnassamme mukana Mahkussa alkuvuosista lähtien.

Olemme kokeneet yhdessä iloja, suruja, saavutuksia ja menetyksiä. Vuosien varrella iloitsin kanssanne muun muassa opintojen loppuun saattamista, työpaikan ja koulupaikan saamista ja perheenlisäystä. Olin kanssasi yhdessä laskemassa, kuinka monta päivää raittiutta on takana. Olin myös mukana arjen askareissa – sisustamassa uutta kotia tai kaverina ruokaostoksilla. Olin myös tukemassa, kun asunto meni häädön myötä, läheinen menehtyi, parisuhde päättyi tai lapsi otettiin huostaan.

Osaan teistä ehdin juuri tutustua ja vasta aloimme miettiä yhdessä, mitä Mahku voisi elämäänne tuoda.

”Opin, kuinka syvältä voi ponnistaa takaisin ylös.”

USEIN EN TIENNYT aamulla töihin lähtiessäni, mitä päivä tuo tullessaan. Kalenterin merkinnät saattoivat nopeasti mennä päälaelleen. Tapaaminen peruuntui, tai eteen tuli jotakin yllättävää. Yksi puhelu tai kun joku teistä tuli odottamatta oven taakse, saattoivat muuttaa päivän kulun kokonaan.

Minulle sopii, etten tiedä etukäteen tarkasti työpäiväni kulkua. En hätkähdä yllättäviä käänteitä. Työn yllätyksellisyys pitää mielen virkeänä. Ja työn mielenkiintoisena.

Muistan päivän, jonka olin päättänyt käyttää arviointiin, tulevien toimintojen suunnitteluun ja palaveriin.  Mutta aamulla oven taakse tuli yksi teistä – tuttu asiakas, joka oli ryypännyt kaikki rahansa. Hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, muttei voinut palata kotiin. Rahaa ei ollut jäänyt edes bussilippuun.

Soitimme yhdessä soskuun, ja lopulta tilanteeseen löytyi ratkaisu. Ehdimme pelailla eri pelejä sekä keskustella pelailun lomassa elämän sujumisesta.

Monena päivänä Mahkun oven taakse saapui asiakas, jolta oli mennyt asunto alta. Hän kaipasi vain paikkaa, jossa levätä ja kerätä voimia. Lepäilyn lomassa syntyi jälleen keskustelua siitä, millaisia ratkaisuja tilanteeseen on löydettävissä.

”Oven taakse tuli asiakas, joka oli ryypännyt kaikki rahansa.”

MUKAVINTA TYÖSSÄNI olivat niin syvälliset keskustelut kuin arkinen yhdessä tekeminen teidän kanssanne.

Työpäiviin sisältyi usein vaikeiden asioiden kohtaamista. Kuulin teiltä usein tarinoita hyvinkin rankoista elämänkokemuksista. Jokainen tarinanne kosketti, mutta työntekijän pitää pystyä kuulemaan rankatkin asiat, ja niitä on pystyttävä myös käsittelemään. Minun tehtäväni oli auttaa teitä jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessa, vaikka tilanne juuri sillä hetkellä saattoi tuntua täysin mahdottomalta. Joskus riitti, että kuuntelin ja olin läsnä.

Olen monen teidän kanssanne pohtinut, kuinka retkahduksen jälkeen voi päästä eteenpäin tai mitä tehdä, kun mikään ei mene haaveiden ja suunnitelmien mukaan.

Minulla ei ollut antaa teille valmiita vastauksia eikä ratkaisuja. Saatoin vain esittää vaihtoehtoja ja tukea oikeiden valintojen etsimisessä ja löytämisessä. Asioita ei saa paremmaksi sormia napsauttamalla. Suuri elämänmuutos vaatii pitkän taipaleen, jossa olen ollut mielelläni tukemassa ja auttamassa.

JOSKUS KOIN riittämättömyyden tunnetta. Mahku ei voi tarjota valmista ratkaisua jokaiseen tilanteeseen. Toisinaan työni olikin sitä, että ohjasin teitä myös muiden palvelujen piiriin.

Avuttomuuden tunnetta koin myös siksi, etten pysty tekemään päätöksiä tai asioita teidän yhdenkään puolesta. Tässä työssä kokee hetkiä, jolloin kaikista aikeista ja toiveista huolimatta palataan lähtöruutuun tai otetaan askel taaksepäin.

Esimerkkinä tästä yksi teistä – pitkäaikainen asiakas, joka oli puoli vuotta päihdekuntoutuksessa kahdessa eri paikassa. Tukiasunto odotti, apua Mahkusta ja muilta tahoilta oli järjestetty, asumista varten tehtiin hankintoja ja kotiakin laitoimme yhdessä.

”Kuulin tarinoita rankoista elämänkokemuksista. Joka tarina kosketti.”

Pari kuukautta meni kuin trapetsilla taiteillen; asiat hoituivat suurin piirtein, asiakas pystyi olemaan ilman päihteitä, hänen suhteensa lapsiin elpyi, hän osallistui toimintoihin ja kävi lähes päivittäin Mahkussa.

Kunnes vanhat tutut ihmiset ja tavat vetivät puoleensa, ja yhdessä viikonlopussa asiat olivat takaisin samalla tolalla kuin ennen kuntoutusta.

Lyhyen ajan olin ehtinyt nähdä, kuinka paljon ihmisessä oli potentiaalia ja miten ihanaa hänen elämänsä olisi ilman päihteitä ja entisiä kuvioita. Mutta kaikki valui hukkaan yhdessä viikonlopussa.

MAHKUUN JOKAINEN ON tervetullut. Silloinkin, kun asianne eivät menneet suunnitelman mukaan. Yksi teistä sanoikin kerran Mahkun olevan paikka, jonne voi aina tulla, vaikka taas kerran olisi tyrinyt asiansa pahemman kerran.

Usein olen miettinyt yhteyden katkettua johonkin asiakkaaseen, mitä hänelle mahtaa kuulua. Kun puhelin on kiinni tai numerosta ei enää tavoita, mietin mitä on tapahtunut. Joskus asia selviää ikävällä tavalla, kun luen lehdestä uutisen tai kuulen tilanteesta Mahkun muilta kävijöiltä.

”Mahku ei voi tarjota valmista ratkaisua joka tilanteeseen.”

Toisinaan näen asiakkaan toistamiseen vankilassa, ja tämä on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Jälleennäkeminen ja kuulumisten vaihtaminen riemastuttavat, mutta mieleen nousee myös pettymys ja huoli – miksi taas tuomio?

Keräämme Mahkussa joka vuosi teiltä asiakkailta palautetta. Se on tärkeää tietoa meille ja rahoittajalle. Hienointa palautetta ovat kuitenkin yksittäiset spontaanit kommenttinne asiakastyön lomassa. Silloin palaute tulee teiltä aidoimmillaan. Usein niissä tilanteissa yllätyin. Aina en itsekään oivaltanut, että olin pystynyt olemaan teille niin isoksi avuksi.

Toisinaan olin vain tukenasi vieressä, kun joku teistä asiakkaista soitti virastoihin asioitaan. Teit itse kaiken työn, minä olin henkinen tuki vieressä. Silti annoit vuolaat kiitokset siitä, kuinka suureksi avuksi olin ja kuinka asian hoitaminen ei olisi onnistunut ilman minua.

AINA MINULLAKAAN ei ollut paras tai edes hyvä päivä töissä. Omaankin elämääni kuuluu kaikenlaisia kokemuksia. Oli myös hankalia aikoja, jotka vaikuttivat työn tekemiseen. Olen aina kuitenkin tehnyt työt mahdollisimman hyvin. Huononakin päivinä oli mukava kuulla ovikellon tai puhelimen soivan. Ja innostus palasi, kun pääsin juttelemaan ja hoitamaan asioita kanssanne.

”Mahkuun voi tulla, vaikka taas kerran olisi tyrinyt.”

Kirjoitin alkuun, että olen oppinut teiltä paljon elämästä ja elämän tarkoituksesta. Olennaisinta on, että meistä jokainen saa olla oma itsensä ja elää itsensä näköistä elämää. Jokaisella meistä on oikeus hyvään elämään ja saada mahdollisuus uusiin yrityksiin.

Tärkein anti kymmenestä vuodesta Mahkussa? Kaikki te tapaamani kiinnostavat ihmiset ja kaikki se, mitä sain oppia teiltä. Mahku oli minulle myös kasvun paikka ihmisenä. Mahkun aikana olen saanut rohkeutta ja voimaa.

Mahku ei ole vain meidän työntekijöittemme tuotos. Olemme tehneet yhdessä teidän asiakkaitten kanssa Mahkusta sellaisen, kuin se nyt on. Jokainen teistä on antanut panoksensa Mahkuun.

Nyt on jäähyväisten aika, sillä suuntaan uuteen työpaikkaan. Varmasti vielä törmään teihin niin uudessa työssäni ja Kuopiossa liikkuessamme. Kiitos teille kaikille kymmenestä vuodesta!”

Teemme verkkosivuillemme viisiosaisen juttusarjan Mahkun kymmenen vuotta jatkuneesta toiminnasta. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu 30. tammikuuta,  27. helmikuuta,  27. maaliskuuta. ja 24. huhtikuuta. Mahkun juttusarja päättyy tähän.