Maan ensimmäiset sukupuolisensitiivisyyden kouluttajat ovat tässä: takana kouluttaja Henna Kolehmainen Loisto setlementistä (vas.), Matti Virtasalo Luotolan Nuorista Kemistä, kouluttaja Tatu Tossavainen Loisto setlementistä ja Johanna Luomala Puijolan Tyttöjen talolta. Edessä Kaisa Kilpeläinen Auralan Nuorista Turusta (vas.), Tiina Lappalainen Rovalan Nuorista Rovaniemeltä, Nina Mesiäinen Loisto setlementistä ja Annika Hyttinen Joensuun setlementistä.

Mitä syntyisi, jos osaisimme kasvattaa lapsemme ilman roolipaineita? Ettemme yhtään ihmettelisi, jos tyttö tykkää sotaleikeistä ja poika haluaa tekstiilikäsitöihin ompelemaan nukelle vaatteita.

”Syntyisi kaunis maailma, jossa voisimme aidosti omana itsenämme toteuttaa juuri niitä taitoja, joita meissä on”, vastaa Tatu Tossavainen, maan ainoa sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori.

Teksti: Katja Hedberg, kuvat: Pauliina Sneck

Myönnetään: Sukupuolisensitiivisyys on suurelle osalle meistä vieras ja vaikea asia.

Ei ihme. Jo sana on kankea, hankalasti lausuttava ja luotaantyöntävä.

”Eikä tilannetta helpota, että sanaa vielä käytetään kovin eri tavoin”, huokaa pääkaupunkiseudulla toimivan Loisto setlementin sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori Tatu Tossavainen.

”Kyse ei ole siitä, että sukupuoli pitäisi häivyttää kokonaan pois. Eikä siitäkään, etteikö tyttö saisi leikkiä nukkekodilla ja meikata tai poika päristellä seikkailuleikeissään rekoilla – totta kai saa!”

Tatu Tossavainen Loisto setlementistä ja Puijolan Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala – sukupuolisensitiivisyyden periaatteiden osaajat.

Sukupuolisensitiivisessä ajattelussa emme Tossavaisen mukaan arvota sen enempää nukkeleikkejä kuin sotajuttuja.

”Emmekä ajattele, että tekstiilikäsitöihin haluava poika toimii epätyypillisesti. Tavoite on rikastuttaa elämää ja lisätä mahdollisuuksia sen sijaan, että rajaisimme tietyt asiat vain tyttöjen ja poikien tai naisten ja miesten jutuiksi.”

Tossavainen haastaa pohtimaan, mitä seurauksia syntyy, jos taisteluleikit ja rekoilla leikkiminen ovat ainoita asioita, mitä pojille tarjotaan. Tai jos tyttöjä ohjataan pelkästään hoivaleikkeihin.

”Noin se kuitenkin arjessamme yhä tutkimusten mukaan menee. Lapsen tasapainoiselle kehitykselle on kuitenkin sitä suotavampaa, mitä monipuolisempi maailma hänelle tarjotaan.”

Miksi suurin osa johtajista on miehiä?

Tatu Tossavainen painottaa, että vapautuminen sukupuoleen liitetyistä arvotuksista ja rajauksista antaisi tilaa sille, että jokaisessa meissä olevat mahdollisuudet, taidot ja mielenkiinnon kohteet voisivat toteutua vapaasti.

”Meillä on valtavasti tutkimuksin todennettua tietoa siitä, kuinka sukupuoli ja sukupuolisuus rajaavat elämäämme. Sukupuoli vaikuttaa jo siihen, miten kohtaamme ja kohtelemme ihmisiä sekä siihen, millaisia mahdollisuuksia meille elämässä avautuu”, Tossavainen toteaa.

Sukupuoli vaikuttaa myös siihen, mistä joudumme suljetuksi pois, Tossavainen toteaa.

”Siksi sukupuolisensitiivisyys paljastaa, kuinka tasa-arvo toteutuu – tai jää toteutumatta. Kyse on merkittävästä asiasta.”

Tossavainen nostaa esimerkiksi räikeän epäsuhdan siinä, minkä verran naisia ja miehiä on johtavassa asemassa tiede- ja taidemaailmassa, yhteiskunnallisissa tehtävissä sekä hallinnollisessa asemassa.

”Opinto-ohjauksessakin maahanmuuttajataustainen tyttö ohjataan kovin helposti lukemaan lähihoitajaksi riippumatta siitä, millaisia ominaisuuksia hänellä on. Sukupuolistuneita ovat myös seksuaalisen väkivallan ja seksuaalisen häirinnän tilastot. Samaan aikaan miehet loistavat enemmistönä johtajapesteissä ja saavat naisia enemmän palkkaa.”

Miehet loistavat kärkipaikoilla toisenlaisissakin tilastoissa – itsemurhissa, koulupudokkaissa, lukutaidossa ja syrjäytymisessä.

”Vallitseva, valitettavan kapea mieskuva vaikuttaa siihen, kuinka helposti pojat ja miehet rohkenevat hakea apua vaikkapa mielenterveyteen liittyvissä asioissa.”

Eikö oikea mies koskaan itke?

Tatu Tossavainen on itse esimerkki siitä, kuinka ahdistavaa kapeaan miesmalliin ohjaaminen voi olla. Hän myöntää nuorena kokeneensa aikamoista kipuilua siitä, millaista on olla oikeanlainen poika.

”Pienessä kylässä mies oli kova tyyppi, jota kolhut eivät satuta.”

”Olen lähtöisin pienestä kylästä, jossa vallitsi vahva konservatiivinen kulttuuri sekä odotukset miehen ja pojan osasta. Siinä kulttuurissa mies on kova tyyppi, jota kolhut eivät kosketa tai ainakaan satuta. Miehen piti pystyä ja suoriutua ja puolustaa asioita sekä kunniaansa fyysisyydellä, tarvittaessa väkivallankin avulla”, Tossavainen palaa lapsuudessaan vallitseviin yleisiin käsityksiin poikana ja miehenä olemisesta.

”Olen pienestä asti kokenut vieraana mallin, jossa miehen ei sovi ilmaista tunteita vaan pitää ne hallinnassa.”

Tossavainen oli herkkä poika, jota asiat kiinnostivat laajasti. Myös kakkujen leipominen ja tanssiminen viehättivät.

”Pienellä kylällä oli suuren työn takana sekin, että pääsin kaverini kanssa koulussa tekstiilikäsitöihin.”

Millainen on hyvä nainen, entä hyvä mies?

Tatu Tossavainen on työskennellyt lastentarhanopettajana sekä lastensuojelun eri tehtävissä. Muutettuaan vuosikymmen sitten Etelä-Suomeen hän teki lastensuojelutehtävissään yhteistyötä Poikien Talon kanssa.

”Hain ja pääsin töihin Poikien Talolle, jossa olin 3,5 vuotta eri tehtävissä.”

”Oli suuren työn takana, että pääsin kaverini kanssa tekstiilikäsitöihin.”

Nyt Tossavainen on maan ainoa sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori – ja tietää, kuinka vaikeaa sukupuoleen liittyvistä odotuksista ja olettamuksista on vapautua.

”Olen syvästi pohtinut omia uskomuksiani ja käsityksiäni. Silti saan itseni kiinni sukupuoleen liittyvistä yleistävistä käsityksistä”, hän tunnustaa.

Irtautuminen mielikuvista on toki vaativa urakka. Me kun elämme niiden keskellä syntymästämme lähtien.

”Omaksumme vauvasta alkaen käsityksiä siitä, mitä elämä on, mitä ovat hyvä ja paha, mitä ihmiset ovat ja mitä minä itse olen. Sukupuoli elää vahvasti tässä kaikessa koko ajan.”

”Olemme kaikki ainutlaatuisia ihmisiä, muttemme osaa kohdata toisiamme sellaisena. Meillä on rooliodotuksia esimerkiksi sille, mitä on olla hyvä nainen tai hyvä mies. Tästä syntyy jännite, joka vaikeuttaa sukupuolisensitiivisen ajattelun sisäistämistä”, Tossavainen arvelee ja nostaa esille sen tavallisen esimerkin.

”Tiedämme, ettei sukupuoli suoraan vaikuta kykyihimme tai kiinnostuksen kohteisiimme. Silti yleisesti näemme naiset herkkinä ja hoivaavina, miehet kovina ja pystyvinä.”

Tossavaisen mielestä on tärkeää ymmärtää, että sukupuoleen liittyvät paineet voivat olla myös vahingollisia.

”Esimerkiksi Nuorisotutkimusseuran tutkimusten perusteella tiedämme, että kuuluminen sukupuolivähemmistöön – jos ei koe omakseen naissukupuolta tai miessukupuolta – nostaa riskiä mielenterveysongelmiin ia joutumista väkivallan uhriksi.”

Millainen olisi suse-maailma?

Tatu Tossavainen levittää nyt tietoa ja ymmärrystä sukupuolisensitiivisyydestä koulutuksen avulla. Hän on yhdessä työtoverinsa Henna Kolehmaisen kanssa kouluttanut kevään aikana kouluttajiksi kuusi setlementtiyhdistysten työntekijää, jotka jo entuudestaan ovat kokeneita sukupuolisensitiivisen työn tekijöitä.

Kouluttajakoulutukseen pääsy edellyttää, että on tehnyt tätä työtä vähintään parin vuoden ajan. Setlementti Puijolasta sukupuolisensitiivisyyden kouluttajan pätevyyden on saanut Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala.

Sukupuoleen liittyvät paineet voivat olla myös vahingollisia.

”On hienoa, että sukupuolisensitiivistä työtä on uraauurtavasti tehty setlementtikentällä. Meillä on asiasta arvokasta kokemusta, ja nyt me kouluttajat pystymme kouluttamaan kasvatus- terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia”, Luomala toteaa.

”Kehitimme koulutusta verkostossa, johon kuuluu 13 sukupuolisensitiivistä sosiaalityötä tekevää järjestöä eri puolilta maata. Vuosi 2019 on pilotoinnin vuosi, jonka aikana koulutamme 18 henkilöä”, Tossavainen kertoo. Hänellä on isot odotukset siitä, millä tavalla kouluttajakoulutus vahvistaa jo ennestään hyvää setlementtien sukupuolisensitiivistä työtä ja lisää tietoisuutta asiasta.

”Sukupuolisensitiivisen ajattelun päämäärä on tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Toivon, että nyt koulutetut henkilöt innostuvat tekemään sinnikästä, rohkeaa ja vallankumouksellistakin työtä näiden tavoitteiden eteen.”

Tossavaiselta pitää kysyä, millainen olisi maailma, jossa kohtaisimme toisemme sukupuolisensitiivisen ajattelun ohjaamina.

”Eteemme piirtyisi kuva uudenlaisesta maailmasta ja siitä, kuinka ihmiset siellä keskenään toimivat. Suurin muutos olisi, että jokainen saisi elää juuri omanlaistaan elämäänsä ja olla ihmisenä kokonainen niin, etteivät mitkään kategoriat rajaisi sitä. Tämän myötä kaikki mahdollinen potentiaali, joka meissä jokaisessa on, saisi mahdollisimman hedelmälliset mahdollisuudet toteutua.”

”Se olisi hyvin kaunis maailma.”