Henna (vas.) ja Emilia (oik.) harjaavat poneja Inga Korhosen antamien oppien mukaan. Kontakti ja luottamus hevosiin on jo syntynyt.

Puijolan Tyttöjen Talon kävijät pääsivät Kuopion 4H-yhdistyksen EU-hankkeeseen, jossa mentiin hevosten seuraan rauhoittumaan ja löytämään kadonnutta elämänvoimaa. Tulokset ovat kannustavia – ahdistuksen tilalle tuli luottamusta, rohkeutta ja uutta uskoa omaan itseensä.

Teksti: Katja Hedberg

”Se oli ihana ilta. Yhtäkkiä ei ollutkaan paha olo. Eikä stressannut yhtään. Unohdin kaiken ikävän ja raskaan, kerrankin.”

Nuoren kuopiolaisnaisen kommentti liikuttaa kuopiolaista hanketyöntekijää Inga Korhosta niin, että hän joutuu pyyhkäisemään silmäkulmansa kuiviksi.

Puijolan Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön tekijälle Anna Korhoselle kommentti todistaa, että Inga Korhosen tarjoamaan mahdollisuuteen kannatti tarttua.

Inga Korhonen on sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja, joka toteuttaa Kuopion 4H-yhdistyksen ”Hevosvoimia Luonnosta” -hanketta. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa nuoria viedään ryhmänä luontoon työskentelemään ponien kanssa.

Henna (vas.) on uskaltautunut ohjaamaan ponia jo kärristä. Riina ja Emilia vielä tässä vaiheessa seuraavat, kuinka ajo onnistuu.

Tavoite on saada nuorille fyysistä yhteisöllistä tekemistä, voimauttavia kokemuksia sekä keinoja arjen hallintaan.

Anna Korhonen kokosi yhteen naisia, joita hän on kohdannut seksuaaliväkivaltatyössään Tyttöjen Talolla – ja vei heidät Inga Korhosen sekä ponien seuraan.

Kahdeksan käyntikertaa synnyttivät kannustavia tuloksia. Anna Korhonen painottaa, ettei voimaannuttava luontokokemus ole haihattelua, vaan juuri tätä päivää ja tutkimuksin todennettua.

”Useiden tutkimusten mukaan traumatisoituneet henkilöt kärsivät ihmismassoista ja liikenteen äänistä. Trauma on voinut synnyttää hermostollisen vaurion, ja kuormittuneessa tilanteessa liikkuminen luonnossa voi olla avuksi. Kun rauhoittavaan luontokokemukseen yhdistää eläimen läheisyyden, syke voi alentua ja verenpaine tasapainottua”, toteaa Korhonen, joka kutsuu työssään kohtaamia ja 4H-yhdistyksen hankkeeseen osallistuneita seitsemää Tyttöjen Talon kävijää hevosvoimanaisiksi.

Hevosen lähellä ei voi olla vihainen

Inga Korhosen seurassa naiset hoitivat ja juottivat poneja sekä taluttivat niitä taitoradalla ja harjoittelivat samalla yhteyden luomista eläimeen.

”Luottamussuhde syntyi hyvin, ja naiset saivat johdattaa poneja uusiin tehtäviin. Poneilla myös ajettiin reellä ja kärryillä”, Korhonen kertoo.

Hän toteaa, että eläimellä ei ole ennakkoajatuksia siitä, millaisia kokemuksia henkilöllö on takanaan tai millainen hän on.

Siirin (vas.), Emilian, Nean ja Katariinan ilmeistä voi nähdä, että jännitys on helpottanut, ja kasvoilla on jo hymyä.

”Laumaeläimenä hevonen lukee taitavasti meitä ihmisiä. Ujoa ihmistä se voi rohkaista. Aktiivinen ihminen taas joutuu pysähtymään ja kuuntelemaan, muuten yhteistyö hevosen kanssa ei onnistu”, Korhonen tietää.

Hän laittoi tyytyväisenä merkille, kuinka syvällisiä kokemuksia ponien ja hevosvoimanaisten välille syntyi.

Inga Korhonen on jo ennen ”Hevosvoimia luonnosta” -hanketta ja yhteistyötä Tyttöjen Talon kanssa nähnyt, kuinka tuloksellista yhteistyö hevosten ja erityisryhmien välillä voi olla.

”Olen työskennellyt muun muassa kehitysvammaisten ja lastensuojelun asiakkaiden kanssa hevosten avustuksella. Kokemukset ovat poikkeuksetta olleet hyvät, asiakkaat ovat selvästi voimaantuneet”, Korhonen toteaa.

”Tällaiselle toiminnalle on selvästi tarvetta. Eläin ottaa ihmisen vastaan avoimesti, ja eläimen seurassa taas on helpompaa ja turvallisempaa olla ryhmänä.”

Elämään löytyi taas ilon hetkiä

Anna Korhonen toivoi, hevosia itse pitkään harrastaneena, että naiset saisivat kokea taianomaisen yhteyden hevosen kanssa.

”Hevonen on luonnostaan pakenija. Se etsii vaaran merkkejä ja osoittaa epäluottamusta muita kohtaan. Kun tällaisen eläimen kanssa pääsee yhteistyöhön, tuntuu kuin hallitsisi luonnonvoimaa. Siinä syntyy taian tuntu, joka vetoaa nykyiseen kiireiseen ihmiseen”, hän toteaa.

”Hevosen lähellä et voi olla kiireinen etkä osoittaa vihastumista. Kun hevonen aistii rauhan, se lähestyy ihmistä. Se on koukuttava tunne.”

Emilia ja Tyttöjen Talon ohjaaja Anna Korhonen hengähtävät nuotion lämmössä, ja ponitkin saavat hetken levätä.

Korhonen sanoo nähneensä hankkeen aikana muutoksen tutuissa naisissa.

”Kun ponin ohjastaminen alkoi sujua, kasvoille nousi spontaaneja hymyjä. Naiset ylittivät itsensä ja tunsivat onnistuneensa. Juuri tällaisia kokemuksia halusinkin tarjota. Jotta naiset muistaisivat, että elämässä voi kovasta kokemuksesta huolimatta olla myös iloa.”

Yhteyden syntyminen hevoseen oli nyt erityisen merkityksellinen asia.

”Kun on tehnyt totaalisen virhearvion jonkun ihmisen kanssa ja joutunut loukatuksi, on luottamusta vaikeaa rakentaa mihinkään.”

Onnistumisen kokemukset kantoivat ponitalleilta kauemmaksikin.

”Naiset alkoivat kannustaa toisiaan ja suunnitella Tyttöjen Talolla yhdessä tapahtumia. Muutosta oli upeaa seurata”, Anna Korhonen sanoo ja iloitsee siitä, että harvinainen kokemus tuli erityisen hankkeen ansiosta mahdolliseksi.

”On helppo sanoa nuorelle, että mene luontoon, siellä olosi voi helpottua. Mutta jos koskaan ei ole liikkunut luonnossa, tähänkin tarvitsee apua ja opastusta. Jos vielä on huonossa voinnissa, ei oma aloitekyky riitä siihen, että lähtisi hakemaan yksin tällaista kokemusta. Juuri Inga Korhosen ote ja työtapa tekivät hankkeesta niin onnistuneen.”

Hevosta ohjatessa ajatus ei voi laukata

Hevosvoimanaisten omat kommentit tukevat Inga Korhosen ja Anna Korhosen kokemuksia, mutta myös tutkimustuloksia:

”Olisipa tällaista toimintaa enemmän tarjolla. Omalla kohdallani ahdistus vaihtui voimaantumiseksi. Hevosella ei ole ihmisiä kohtaan ennakkoluuloja. Se on hiljainen kuuntelija, jolle voi kertoa omista asioistaan ja jonka seurassa voi ainakin välillisesti käsitellä vaikeitakin juttuja. On ihan eri asia jutella hevosen kanssa kuin mennä terapiaan”, Henna kertaa kokemustaan.

”Eläin ei kysele taustojasi ja kokemuksiasi, vaan ottaa sinut avoimesti vastaan”, yrittäjä Inga Korhonen tietää.

Sinin mielestä ratsastamisen sujuminen ei ollut se isoin juttu. Tärkeämpää oli huomata, että hevoseen todella saa yhteyden.

”Ihmisten voi olla vaikeaa hyväksyä toisiaan sellaisena kuin olemme. Hevonen pystyy tähän, koska se on aina aito. Me ihmisethän osaamme tarvittaessa näytellä hyvin.”

Emilia myöntää, että aluksi jännitti – hevosten läheisyys, ja myös meno ryhmään vieraiden ihmisten kanssa.

”Mutta yhdessä tekemisestä tulikin nopeasti tärkeää. Ryhmässä saattoi olla oma itsensä, ei tarvinnut esittää mitään. Ja työskentely hevosten kanssa lisäsi itseluottamusta. Ensin ajattelin, etten mitenkään uskalla ajaa kärreillä, mutta lopulta ajoin ponia jopa yksin”, Emilia kertaa innostuneena.

Jokaista jännitti yhteistyön sujuminen ryhmässä.

”Meistä tuli nopeasti kavereita. On mahtavaa saada uusia tuttavuksia, ehkä ystävyyttäkin vielä syntyy”, useampi nainen totesi.

Riina yllättyi siitä, mitä yhteys hevoseen toi mukanaan:

”Siitä syntyi hyvä, ihmeellinenkin tunne. Oloni rauhoittui, ja keskittymiskykyni parani. Eivätkä ajatukset voineet hevosta ohjatessa laukatakaan villisti. Oli vain se hetki, työn tekeminen, hevonen ja minä. Hieno kokemus”

Tavoitteena aivan uusi toimintamalli

Inga Korhonen pohti ja tutkaili hankkeessa Tyttöjen Talon kävijöiden kanssa pysähtymisen merkitystä.

”Kun ihminen rauhoittuu ja pysähtyy, hän saa omilla liikkeillään ponin seuraaman ja tekemään samoja liikkeitä. Tämä voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta tunnetasolla kyse on merkittävästä oivalluksesta ja kokemuksesta.”

Inga Korhonen ja Anna Korhonen viettivät hevosvoimanaisten kanssa hankkeen päätteeksi yhteisen illan Tyttöjen Talolla. Kuvaan ehtivät edessä olevat Nea (vas.), Riina, Henna ja Emilia.

Tähän pohjautuu myös Korhosen nimike. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajakoulutus sekä hevosmindfulnessin ohjaajakoulutus ovat molemmat täydennyskoulutuksia, jotka Korhonen on suorittanut.

”Hevonen on hyvä opettamaan meille läsnäoloa, sillä se elää hetkessä.”

Korhonen painottaa, että vaikka työskentely hevosten kanssa voi olla terapeuttista, niin hankkeen toiminta ei ole terapiaa.

”Siihen minulla ei ole osaamista eikä koulutusta. Peruskoulutukseltani olen muun muassa lähihoitaja.”

Tänä vuonna käynnistynyt ”Hevosvoimaa luonnosta” -hanke jatkuu ensi vuoden kevääseen.

”Hanke syntyi Kuopion Ravinuorten ja Kuopion 4H-yhdistyksen pohdinnasta, kuinka eläin- ja luontoavusteista toimintamallia voitaisiin kehittää avuksi erilaisten nuorisoryhmien kanssa työskentelyyn. Kuopion Ravirata ympäristöinen tuli yhdeksi hankkeen luontevista toteuttamispaikoista”, Korhonen avaa hankkeen syntyä.

Tavoite on kehittää toimintamalli, jota tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää yhtenä menetelmänä nuorisotyössä.