Venäläinen Nelli Gumenyuk (vas.) kertoi työhistoriaansa Puijolan Työlinkin mentorille Päivi Eskeliselle. Kaksikko kävi läpi useita yrityksiä, joihin Gumenyukin kokemus voisi sopia. Gumenyuk sai myös vinkkejä siihen, millaisia asioita suomalaisessa työhaastattelussa kannattaa ottaa huomioon.

Puijolan Työlinkin uudessa palvelussa kokeneet työntekijät sparraavat työtä etsiviä maahanmuuttajia. Kaikki hyötyvät: ulkomaalaiset saavat arvokaita vinkkejä työnhakuun, mentoreiden ymmärrys maailman kulttuureista kasvaa.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Ilme on totisen keskittynyt, kun venäläinen Nelli Gumenyuk kertoo Puijolan Kompassissa taidoistaan ja työtoiveistaan ammattikorkeakoulun opettajalle Päivi Eskeliselle.

”Haluan työpaikan, jossa voin hyödyntää osaamistani, kokemustani ja vahvuuksiani. Työn myötä voisin tuntea olevani aidosti suomalaisen yhteiskunnan jäsen”, viisi vuotta sitten Venäjältä Suomeen muuttanut Gumenyuk sanoo hyvällä suomen kielellä.

”Olet selvästi panostanut kielen oppimiseen. Mitä muita kieliä puhut”, Eskelinen kysyy ja kuulee, että Gumenyukilta sujuu venäjän lisäksi englantikin.

Petra Ryymin tenttaa Javaid Muhammadin kielitaitoa ja osaamista ja pohtii, voisiko työkokeilu päiväkodissa nopeuttaa suomen kielen oppimista.

”Hyvä setti. Tähän kun lisää koulutuksesi, on koossa hyvä paketti”, Eskelinen innostuu.

Viereisessä huoneessa kahden yrityksen toimitusjohtaja Petra Ryymin tenttaa Javaid Muhammadia, joka kotimaassaan Pakistanissa työskenteli farmaseuttina ja on nyt valmistunut Itä-Suomen yliopistosta opiskeltuaan viisi vuotta toksikologiaa.

”Oletko luonut LinkedIn-profiilin? Minun on vaikea markkinoida osaamistasi yrityksille, jos sinua ei digitaalisesti ole olemassa”, Ryymin toteaa.

Päivi Eskelinen ja Petra Ryymin tapaavat Kompassissa reilun tunnin aikana useita maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita. Yhdessä Miia Eskelinen-Fingerroosin kanssa he ovat kuluneen vuoden ajan mentoroineet Puijolan Työlinkin asiakkaita, työtä etsiviä maahanmuuttajia.

Ulkopuolisten, kokeneiden osaajien toiminta maahanmuuttajien mentoreina on Työlinkin uusi palvelumuoto, jota Työlinkin työvalmentajat Elina Neuvonen ja Hanna-Mari Kukkonen halusivat tänä vuonna kokeilla.

Kokeilu on toiminut hienosti. Mentoreilla on vapaaehtoistyöhön motivaatiota ja hyvät perustelut.

”Olen asunut Intiassa, Japanissa, Australiassa ja Saksassa. Minulla on syvä ymmärrys siitä, millaista on etsiä työtä, jos ei hahmota kokonaiskuvaa maan toimintakulttuurista ja jos maahanmuuttajana saa vielä nöyryyttävää kohtelua”, Päivi Eskelinen sanoo.

”Meillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä maahanmuuttajien osaamista. Heissä on valtava potentiaali, ja he ovat jo integroituneet. Tämä tieto pitää saada paremmin kuopiolaisiin yrityksiin”, Ryymin sanoo.

Kun mentorointi alkoi maaliskuussa, Edith Emenike (vas.) ja Elzbieta Kowalik (oik.) esittivät Mia Eskelinen-Fingerroosille lukuisia kysymyksiä suomalaisesta työelämästä.

”Meillä on korkeasti koulutettujakin maahanmuuttajia, mutta miksi kulttuurimme eivät kohtaa? Oma väkemme vanhenee. Meidän pitää löytää keinoja siihen, kuinka saamme työmarkkinoille osaajia muista kulttuureista”, Miia Eskelinen-Fingerroos painottaa.

Opi kieli – mene päiväkotiin!

Pakistanilainen Javaid Muhammad oli tyytyväinen mentorointihetkeensä Petra Ryyminin kanssa.

”Ymmärrän hyvin, että hän patistaa minua opettelemaan suomea”, Muhammad sanoo englanniksi.

Ryymin pyysi Muhammadia pohtimaan myös työkokeilua.

”Se toisi kokemusta ja sitä kielitaitoa”, Ryymin totesi ja ehdotti työharjoittelupaikaksi päiväkotia.

”Se on kielen oppimiselle paras paikka. Lapset eivät aikuisten tapaan vaihda kieltä englantiin, kun puhe suomeksi ei onnistu. ”Miksi”-iässä olevat lapset pakottavat jatkuvilla kysymyksillään sinut puhumaan suomea”, Ryymin totesi ja sai Muhammadin hymyilemään leveästi.

Myös venäläinen Nelli Gumenyuk koki saaneensa Päivi Eskeliseltä hyödyllisiä neuvoja. Gumenyuk valmistui keväällä Savon ammattiopistosta välinehuoltajaksi, mutta haluaisi kansainväliseen yritykseen tekemään alkuperäistä koulutustaan vastaavaa työtä.

Nelli Gumenyuk yllättyy siitä, että Suomessa työhaastattelussa on lupa hymyillä.

Gumenyukilla on Pietarin yliopistosta rakennusinsinöörin sekä kauppa- ja taloustieteiden tutkinnot. Ostopäällikön tehtävistä on kokemusta ruokateollisuusalan ja kemian alan yrityksistä sekä vaatetehtaasta.

Eskelinen selasi listaa mahdollisista yrityksistä ja pohti vaihtoehtoja Gumenyukin kanssa. Hän myös antoi vinkkejä työhaastatteluihin. Gumenyuk yllättyi siitä, että Suomessa työhaastattelu voi olla rento tapaaminen. Ja että haastatteluissa on lupa hymyillä.

”Viestinnästä vain seitsemän prosenttia on puhetta. Kannattaa siis kiinnittää huomiota omaan kehonkieleen ja pyrkiä antamaan itsestään kuvaa avoimena ja ulospäin suuntautuvana työntekijänä”, Eskelinen vinkkasi.

Työkulttuuri jarru kansainvälistymiselle

Petra Ryymin luotsaa toimitusjohtajana konsultointia ja koulutusta tarjoavaa Business Savo Oy:tä sekä kotimaisia vaatteita luomukankaista valmistavaa Dream Circus Oy:tä. Aiemmin Ryymin on työskennellyt yritysasiantuntijana muun muassa Etelä-Savon ely-keskuksessa ja Navitas Yrityspalveluissa.

Ryyminin mukaan suomalainen työkulttuuri kaipaa reipasta tuuletusta kansainvälistyäkseen.

”Suomalainen työvoimapolitiikka viipyy 1950-luvulla, kun sen jo pitäisi olla 2030-luvulla. Työkulttuurimme on hitaiden työlupaprosessien myötä erittäin jäykkä. Mietimme asioita kauhuskenaarioiden kautta sen sijaan, että antaisimme ihmisten mennä töihin heti, kun he tulevat maahan”, Ryymin sanoo.

”Meillä on avoimia työpaikkoja, jotka eivät kelpaa suomalaisille.”

”Meillä on avoimia työpaikkoja, jotka eivät kelpaa suomalaisille, mutta jotka voivat olla toiselle unelmien työ.”

Ryymin arvelee työmarkkinoiden notkistuvan vasta, kun 1940- ja 50-luvulla syntyneet siirtyvät sivuun.

”Kunhan 1990- ja 2000-luvulla syntyneet tekevät päätöksiä henkilöstöjohtajina, asiat nähdään toisin”, hän uskoo.

Entä jos rohkeutta ja tietoa puuttuu?

Petra Ryymin arvelee, ettei ulkomaalaistaustaisten hidas työllistyminen selity syrjivillä asenteilla.

”Yritys, joka tarjoaa itsestään kansainvälisen toimijan kuvaa, voi arastella kansainvälisen työntekijän palkkaamista. Palkatun osaajan myötä voi paljastua, ettei tässä niin kansainvälisiä ollakaan.”

Ryymin haastaa Kuopion kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston sekä kauppakamarin ja yrittäjäyhdistysten jäsenet vierailulle Kompassiin.

”Päättäjien pitää saada oikeaa tietoa siitä, miten kansainvälisyys voi aidosti toteutua. Kompassissa tätä tietoa on tarjolla.”

Maahanmuuttajia sparratessaan Ryymin kehottaa kääntämään katseen puutteista vahvuuksiin.

”Pyydän pohtimaan, mitä erilaista ja erikoista juuri minä voin tuoda yritykseen.”

Opi kieli, valmista hissipuhe

Päivi Eskelinen opettaa Kakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Xamkissa Mikkelissä konseptointia ja tuotteistamista sekä kansainvälistä liiketoimintaa. Aiemmin hän opetti myyntiä ja liiketoimintaa Savonia-ammattikorkeakoulussa ja Itä-Suomen yliopistossa. Työuralla ovat myös muun muassa liiketoiminnan kehityskonsultin sekä Junttanin markkinointijohtajan pestit.

Eskelisen ensimmäinen ohje maahanmuuttajille on kielen opettelu.

”Jokainen uusi sana suomea avaa ovea Suomeen ja suomalaisuuteen. Itse tein ulkomailla asuessani vapaaehtoistyötä jo siksi, että opin arkikieltä. Siitä sai myös hyvän merkinnän ansioluetteloon.”

Tämä kvartetti tietää, miten paljon maahanmuuttajilla on annettavaa suomalaiseen työelämään. Työlinkin työvalmentaja Elina Neuvonen (vas.), mentori Päivi Eskelinen, työvalmentaja Hanna-Mari Kukkonen ja mentori Petra Ryymin.

Eskelinen opastaa Työlinkin asiakkaita valmistamaan myös hissipuheen.

”Mitä osaan? Mitä haluan tehdä? Nämä pitää miettiä, sillä maahanmuuttajat eivät aina oivalla vahvuuksiaan. Työkulttuuristamme heille on usein yllättävä tieto, että kun on lähettänyt työhakemuksen, perään voi soittaa ja varmistaa, että hakemus tuli perille.”

Eskelinen ammentaa omista kokemuksistaan, kun työnhakija tuskailee, ettei töitä löydy omalta alalta.

”Silloin kannattaa miettiä, voiko taitoja hyödyntää jossakin muussa tehtävässä. Joskus tämä onnistuu juuri vapaaehtoistoiminnassa.”

Eskelinen kokee tekevänsä mentorina tärkeää työtä.

”Etsin Australiassa töitä kaksi vuotta, mikä on todella pitkä aika. Tiedän, miten merkityksellistä on jo, että joku kuuntelee ja haluaa auttaa kohti työpolkua. Mentorina olen toisinaan tarjonnut hakijalle aivan toisen vaihtoehdon kuin hän itse oli miettinyt. On palkitsevaa, kun tällainen pohdinta vie asiakkaan tilannetta eteenpäin.”

Suomesta ja Intiasta – kumman valitset?

Miia Eskelinen-Fingerroos on toimitusjohtaja Dikaios Oy:ssä, joka kehittää palveluteknologiaa muun muassa sähköisten sisältöjen hallintaan. Yrityselämän lisäksi hän tuntee kunnallispoliittisen päätöksenteon: hän rakentaa Kuopion tulevaisuutta kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston jäsenenä.

Eskelinen-Fingerroos uskoo, että yrittäjien ennakkoluulot ulkomaalaistaustaisen henkilön palkkaamiseen ovat kadonneet tai ainakin selvästi vähentyneet.

”Yrittäjien ennakkoluulot maahanmuuttajan palkkaamiseen ovat selvästi vähentyneet.”

”Mutta maahanmuuttajien palkkaamiseen liittyvä byrokratia on kohtuuton. Se luo epäsuotuisaa kilpailuasetelmaa”, hän näkee.

Maahanmuuttajien ei kuitenkaan ole helppo solahtaa suomalaiseen työmaailman todellisuuteen.

”Pienyrittäjällä voi olla syytä miettiä, ottavatko hänen työntekijänsä yhtä avoimesti vastaan intialaisen koneinsinöörin kuin suomalaisen uuden työtoverin”, Eskelinen-Fingerroos haastaa pohtimaan.

Hänen mielestään enää ei voi kyseenalaistaa, olemmeko valmiit kohtaamaan ulkomaalaisen työtoverina.

”Kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa? Tarvitsemme vielä paljon maahanmuuttajia. Meidän pitää tehdä hartiavoimin työtä, että saamme heidän osaamisensa käyttöön.”

Mentori oppii itsekin paljon

Maahanmuuttajia sparratessaan Miia Eskelinen-Fingerroos on ennen muuta rohkaisija.

”Ei pidä lannistua, vaikka suomalaiset eivät heti ota avoimesti vastaan. En ole törmännyt yhteenkään työpaikkaan, joka suhtautuisi kielteisesti maahanmuuttajiin. Me vain olemme pienieleinen kansa, ja meillä on vasta vähän kokemusta kansainvälisistä työyhteisöistä.”

Luota taitoihisi ja tuo ne rohkeasti esille – siinä Eskelinen-Fingerroosin ohje. Toinen ohje on olla lannistumatta, vaikkei heti pääse samaan työhön, jota kotimaassaan sai tehdä. Kolmas ohje liittyy kielitaitoon.

”Kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa? Tarvitsemme vielä paljon maahanmuuttajia.”

”Työpaikan kahvipöydässä on ikävää ilman yhteistä kieltä. Me suomalaiset helposti vaihdamme kielen englantiin, mutta jos ei osaa suomea, jää sosiaalisesti ulkopuoliseksi.”

Eskelinen-Fingerroosin on vaikuttunut Työlinkin tavasta valmentaa maahanmuuttajia suomalaiseen työmaailmaan.

”Ensimmäisen oven avaaminen työpaikkaan on se vaikein kohta. Me tarvitsisimme enemmän tällaisia matalan kynnyksen toimijoita. Työlinkissä luodaan kohtaamisia, lisätään tietoa ja tsempataan asiakkaita – kaikki arvokkaita asioita”, Eskelinen-Fingerroos kiittää.

Hän kokee itse saavansa paljon mentorina.

”On ollut huippuja kohtaamisia. On kiinnostavaa vakuuttaa aasialaista työnhakijaa siitä, että meillä työpaikkahaastattelussa voi katsoa haastattelijaa suoraan silmiin ja kätellä rennosti. Aasialaisessa kulttuurissa tämä olisi epäkohteliasta. Ymmärrykseni eri kulttuureista ja sen myötä maailmasta on lisääntynyt.”