Rajabien perhe tuli Afganistanista Suomeen 2015. Odotus päättyi lopulta oleskelulupaan: nyt voi taas unelmoida. Vanhempien isoin haave on, että lapset saavat erilaisen elämän, kuin he itse sodan keskellä saivat. Kuvakertomuksemme kertaa perheen elämää Siilinjärvellä ja Tarinan vastaanottokeskuksessa, jossa he asuivat lähes neljä ja puoli vuotta.
Ilmeistä sen näkee: saamme jäädä Suomeen. Rajabit – isä Yahya, 5-vuotias Jassin, äiti Somayeh ja 11-vuotias Ali Sina Rajabi kuvattuna Tarinan vastaanottokeskuksessa kesäkuun lopussa juuri ennen kuin perhe muutti omaan vuokrakotiin eteläiseen Suomeen.
Rajabien perhe kuvattuna huoneessaan Tarinan vastaanottokeskuksessa vuonna 2017 ja 2020.
”Afganistanissa jokainen äiti opettaa tyttärensä leipomaan”, kertoo Somayeh Rajabi. Tässä hän leipoo Siilinjärven seurakuntakeskuksessa huhtikuussa 2017 koeleivonnaisia Tarinan järjestämään äitienpäiväkonserttiin.
Somayeh Rajabin yksi bravuuri – afganistanilainen, suussa sulava taatelipulla.
Tarinan äitienpäiväkonserttiin leivonnaisia tekemässä Somayeh Rajabi (vas.), Savon Marttojen Anneli Martiskainen ja Mirja Sirvio-Pulkkinen, Tarinassa asuneet turvapaikanhakijat Hamdi Hussen Gaal, Lobna Al-Shaheen ja Yasmin Al-Azzawi sekä Marttojen Heta Nykänen.
10.5.2017: Tarinan äitienpäiväkonsertin alkuun on kolmisen tuntia, ja keittiössä kaikki on valmista. Yleisölle leivottiin makeaa ja suolaista tarjottavaa. Tässä osa leipojista: Yasmin Al-Azzawi (vas.), Somayeh Rajabi, Savon Marttojen Heta Nykänen sekä Lobna Al-Shaheen.
Zahra Naser ja Somayeh Rajabi tulkitsivat konsertissa koskettavasti Immi Hellenin runon ”Äiti leipoo”. Kukapa äiti ei olisi lapsilleen leipoessa kätkenyt taikinaan siunausta ja kaipausta.
Iisalmen Koljonvirta Teatteri esitti kesällä 2017 Tuntemattoman sotilaan, josta tuli maakunnan merkittävin teatteritapahtuma. Yahya Rajabilta tilattiin näytelmään puvustusta. Rajabi kertoo elämäntarinaansa näytelmän tekijäryhmälle, joka antaa tarinan kuultuaan aplodit.
Yahya Rajabi ompelee Tarinan kellarikerroksen huoneessa riihipaitoja Tuntemattoman sotilaan näyttelijöille.
Ohjaaja Ismo Apell ja puvustaja Minna Tiukka olivat tyytyväisiä yhteistyöhön Yahya Rajabin kanssa. Tässä kolmikko on näytelmän esityspaikalla. ”Yahyan ompelemista vaatteista näkee, että asialla on ollut ammattimies”, Apell kiitti.
Yahyua ja Somayeh Rajabi Tuntemattoman sotilaan ensi-illassa Iisalmessa 6.7.2017.
Ensi-ilta on ohi. Yleisö taputtaa, ja näytelmän tekijäporukka kiittää. Yahya Rajabi kolmas oikealta.
Tarinassa on järjestetty kaikille kuntalaisille avoimia Tarinan lauantai -tapahtumia, joissa asukkaat myivät tekemiään tuotteita ja ruokia. Ali Sina ja Somayeh Rajabi myivät kakkuja ja ruoka-annoksia, jotka menivät hyvin kaupaksi.
Tarinan jalkapallojoukkue voitti syksyllä 2017 vastaanottokeskusten SM-kisoissa pronssia. Yahya Rajabi kuvassa edessä.
Liikuttavat jäähyväiset marraskuussa 2017. Somayeh Rajabi antaa lähtöhalauksen kurdi Kazhan Yousifille, jonka perhe sai oleskeluluvan ja muutti Tarinasta Sonkajärvelle. Taustalla Kazhanin äiti Raana Yousifi.
Siilinjärven sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet Raija Hassinen, Katja Pitkänen, Marko Halonen, Henna Kainulainen, Jonna Iskala ja Esko Repo tutustuivat Tarinaan joulukuussa 2018. Yhteiskeittiössä Somayeh Rajabi otti juuri uunista leipomiaan pullia, joita hän tarjoili vieraille. ”Maukkaita”, vieraat kehuivat.
Ulkoministeri Pekka Haavisto vieraili Tarinassa tammikuussa 2018. Somayeh ja Yahya Rajabi kertoivat Haavistolle kokemuksiaan Suomesta, mutta myös taisteluista Afganistanissa.
Siilinjärven Ponnistus tutustutti Tarinan lapsia talvisiin harrastuksiin kevättalvella 2018. Jari Meis seuran mäkijaostosta opastaa Ali Jelihalle mäkilaskun laskuasentoa. Ali Sina odottaa vuoroaan Erfan Rezain kanssa.
Päivä huipentui tanssiin, kun Savonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat järjestivät Tarinassa lasten toimintapäivän. Ali Sina etualalla, oikealla opiskelija Tiina-Maria Pölkki.
Ali Sina pelasi FC Siilin 9-vuotiaiden joukkueessa. Kuvassa seuran puheenjohtaja Petri Happonen ja Mahdi Rezai, joka myös pelasi seuran juniorijoukkueessa.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR teki Tarinaan tarkastuskäynnin keväällä 2018. Järjestön lakimies Thomas Bergman piti yhteishaastattelun Tarinassa asuneille afgaanimiehille. Yahya Rajabi on kuvassa viides vasemmalta.
Tarinan asukkaiden jalkapallojoukkueet pelasivat useana kesänä mitaleille Kuopion Kortteliliigassa. Kesällä 2018 Tarinan joukkue sai tukijakseen Siilinjärven SPR:n ja voitti hopeaa.
Jassinia hiukan jännitti, kun hän pääsi Ali Sinan kanssa joulupukin seuraan Tarinan perhejuhlassa joulukuussa 2018.
Perhekuva Tarinan pihalla ennen lähtöä Siilinjärveltä ja muuttoa eteläiseen Suomeen.
Katse kohti uutta elämää, unelmia ja mahdollisuuksia, joista Rajabien perhe voi nyt tehdä päätöksiä itse.
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Neljä vuotta ja seitsemän kuukautta odottamista sekä tunteiden vuoristorataa.
Toiveikkuutta, joka kuukausien kuluessa alkoi horjua. Joka vuosien myötä vaihtui epätoivoksi ja lopulta peloksi.
Kun joku koputtaa, uskallammeko avata?
Kuinka meille käy? Kun joku koputtaa, uskallammeko avata?
Tuhansien pakolaisten tapaan afganistanilaiset Yahya Rajabi ja Somayeh Rajabi tulivat poikiensa Ali Sinan ja Jassinin kanssa Suomeen hakemaan turvaa marraskuussa 2015. Ensin he päätyivät vastaanottokeskukseen Kuusamoon. Kuopus oli muutaman kuukauden ikäinen, Ali Sina kuusivuotias.
Setlementti Puijolan ylläpitämä Tarinan vastaanottokeskus Siilinjärvellä oli heidän kotinsa tammikuusta 2016 kesäkuun loppuun 2020.
Raskas odotus päättyi, kun perhe sai toukokuun lopussa oleskeluluvan Suomeen. Myönteinen päätös turvapaikkahakemukseen ilahdutti, mutta laukaisi myös kehossa ja mielessä pitkään jäytäneen jännityksen.
”Emme haluaisi enää katsoa taaksepäin. Melkein viisi vuotta elämästä on valunut hukkaan”, Yahya, 35, ja Somayeh, 31, Rajabi huokaavat.
Elämä vihdoin omissa käsissä
Kun Rajabit kävivät Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa, kielteinen päätös tuli nopeasti, viidessä kuukaudessa. Perhe valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, josta hakemus kaksi vuotta myöhemmin palautettiin uudelleenarvioitavaksi Migriin. Sieltä tuli jälleen kielteinen päätös. Uusi valitus oikeuteen, josta päätös nytkin palautettiin Migriin. Seurasi uusi turvapaikkahaastattelu, jonka jälkeen prosessi eteni vielä kerran hallinto-oikeuteen ennen myönteistä päätöstä.
On lopulta aika päättää itse omasta elämästään.
Kesäkuun lopussa Rajabit pakkasivat tavaransa Tarinassa ja muuttivat Etelä-Suomeen. On lopulta aika päättää itse omasta elämästään.
Yahya ja Somayeh Rajabi kertaavat turvapaikkaprosessiaan suomeksi. Yahyan kielitaito kohentui entisestään viime talvena, kun hän suoritti peruskoulun opinnot Pohjois-Savon opistossa Kuopiossa.
”Sain stipendin hyvin edenneistä opinnoista. Keskiarvoni oli lähes kahdeksan, matematiikasta sain ysin”, Yahya Rajabi kertoo tyytyväisenä.
Esikoinen Ali Sina puolestaan pärjäsi Siilinjärven Päivärinteen alakoulun neloskuokalla.
”Sain kaikista englannin kokeista kymppi plussan”, poika kertoo.
Kuopus Jasin pääsi kunnan päiväkotiin, jossa muiden lasten seura ja hyvä hoito tekivät hyvää. Perhe-elämä vastaanottokeskuksen ahtaissa tiloissa ei ole lapselle ihanteellinen kasvupaikka.
Pelko jäi Afganistaniin
Tarinan vastaanottokeskuksen henkilökunta näki vuosien kuluessa Rajabien perheessä saman muutoksen, jonka turvapaikkaprosessi aiheutti lähes joka asukkaassa. Pitkä odottaminen kysyy fyysisiä ja henkisiä voimia.
”Kun lapsi täällä lähtee kouluun, ei tarvitse pelätä, palaako hän hengissä kotiin.”
Perheen tultua Tarinaan Somayeh Rajabi opittiin pian tuntemaan hyvänä leipurina ja ruuanlaittajana. Hänen kakkujaan ja taatelipulliaan tarjottiin monessa tilaisuudessa Siilinjärvellä, ja hänet kutsuttiin kokkaamaan myös Kuopioon muutamiin yksityisjuhliin.
Yahya Rajabi työskenteli Afganistanissa vaatetehtaan ompelijana, ja hänenkin taidoilleen tuli käyttöä. Häneltä tilattiin roolivaatteita Koljonvirta teatterin Tuntematon sotilas -näytelmään Iisalmeen kesällä 2017.
Ali Sina pääsi FC Siilin junnujoukkueeseen ja pelasi viheriöllä hyvin.
Vanhemmat nauttivat siitä, että Suomessa sai elää vapaana pelosta.
”On uskomatonta, että kun Ali Sina täällä lähtee kouluun, meidän ei tarvitse pelätä, palaako hän iltapäivällä hengissä kotiin. Suomen turvallisuus ja rauhallinen ilmapiiri ovat parasta, mitä elämässä voi olla”, Yahya Rajabi sanoi Puijolan verkkosivuston haastattelussa kesällä 2017.
Raskas arki kysyy voimia
Turvapaikkaprosessin venyessä usko tulevasta alkoi horjua. Eikä arki vastaanottokeskuksessa aina sujunut.
”Asuminen ilman omaa suihkua, vessaa ja keittiötä – joskus se tuntui raskaalta.”
”Tuttavani sanoi, että teillähän on Tarinassa kaikki hyvin. On terveydenhoitajia ja saatte vastaanottorahaa. Se on totta, ja olemme kiitollisia Tarinan työntekijöille. Mutta asuminen monen kulttuurin keskellä yhdessä huoneessa ilman omaa suihkua, vessaa ja keittiötä – joskus se tuntui raskaalta”, Somayeh Rajabi tunnustaa.
Suomalaisten ystävien löytyminen ei sekään ollut helppoa.
”Sain voimaa perheestäni. Aina kun oli paha olo, ajattelin lasteni tulevaisuutta. Halusin, että heille jää Tarinastakin mahdollisimman hyviä muistoja.”
Ali Sina haluaakin muistaa Siilinjärveltä hyvät hetket.
”Minulla oli hyvä opettaja ja mukavat luokkakaverit. Kerran sain käydä yhden luokkakaverin kotonakin”, poika sanoo.
Vanhemmat painottavat, etteivät ole vihaisia pitkästä turvapaikkaprosessista.
”Viha ei auta. Toivotamme voimia kaikille, jotka yhä jäävät Tarinaan odottamaan omaa päätöstään.”
Taliban on yhä kotikaupungissa
Uutiset kotimaasta Afganistanista ovat huolettaneet koko ajan. Rajabit ovat kotoisin läntisestä Afganistanista Heratin kaupungista, joka pitkään on ollut jyrkkää islamilaislakia noudattavan taleban-sissiliikkeen hallitsema.
Viime vuoden heinäkuussa Taleban räjäytti tienvarsipommin lähellä Heratia: 34 kuollutta, joista suurin osa oli paikallisviranomaisten mukaan lapsia ja naisia.
”Muistan pakomatkan. Ja että merimatka oli hyvin pelottava.”
”Nyt Afganistanissa leviää korona. Virus lähti liikkeelle juuri Heratista”, Yahya Rajabi kertoo.
”Työpaikkoja on suljettu, eivätkä ihmiset saa palkkaa. Afganistanissa valtio ei auta ihmisiä. Tilanne on paha, varkauksia ja pahoinpitelyjä tehdään paljon. Kaiken ohessa talibanien valta näyttää vain lisääntyvän.”
Mutta jotain vanhemmat myös kaipaavat menneisyydestään.
”Heratissa on ystäviä, joita on välillä ikävä”, Yahya Rajabi sanoo.
Somayeh Rajabi muistelee toisinaan kaiholla kotinsa salaisia hetkiä, kun hän opetti tyttöjä ja naisia lukemaan.
”Se oli tietysti kiellettyä. Joskus mietin, missä nämä tytöt ja naiset nyt ovat, ja millaista heidän elämänsä on.”
Ali Sina ei muista Afganistanista mitään.
”Mutta muistan pakomatkan. Että pelkäsimme. Ja että merimatka oli hyvin pelottava.”
Tasa-arvo Suomessa hämmästyttää
Suomalainen yhteiskunta on yllättänyt Rajabit.
”On upeaa, että naiset saavat itse valita puolisonsa.”
”On upeaa, että naiset voivat Suomessa opiskella lukiossa ja yliopistossa ja ajaa autoa. Heidän ei ole pakko mennä naimisiin, varsinkaan alaikäisenä. He saavat itse valita puolisonsa. Tasa-arvo on hieno asia”, vanhemmat sanovat.
”Hienoa on sekin, että Suomessa kaikki lapset voivat käydä koulua, turvallisesti. Ja että eläkeläisillekin on paljon palveluja.”
Kaksi asiaa hämmästyttää: valtio auttaa kansalaisiaan monin tavoin. Poliisiin voi luottaa.
”Ja laki on kaikille sama.”
Vanhemmat haluavat kiittää jokaista suomalaista.
”Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. Emme kertaakaan ole kokeneet rasismia tai tunteneet, ettemme ole tervetulleita.”
”Erityisesti haluamme kiittää niitä suomalaisia, jotka halusivat tutustua ja ystävystyä kanssamme.”
Haaveena elämä ilman sotaa
Vanhemmat katsovat luottavaisina tulevaan. Nyt voi taas unelmoida. Yyahya Rajabi hakee Espoon ammattiopistoon autoasentajan linjalle.
”Kotimassa minulla oli auto, olisi taas mukavaa ajaa.”
”Kahdesti ajoin salaa mieheni autolla. Ei se kovin hyvin mennyt.”
Somayeh Rajabi ei Afganistanissa voinut tietenkään ajaa autoa.
”Kahdesti ajoin salaa mieheni autolla. Ei se kovin hyvin mennyt.”
Hänestä on ihanaa päästä laittamaan omaa kotia.
”Ihan ensin haluan elää rauhallista arkea. Enää ei tarvitse pelätä palautusta Afganistaniin. Seuraavaksi haluan parantaa kielitaitoani. Sitten olisi mukavaa opiskella hammashoitajaksi tai kampaajaksi. Olen haaveillut myös omasta pienestä kahvikaupasta”, hän haarukoi mahdollisuuksiaan.
Myös entiset taidot halutaan käyttöön. Somayeh arvelee innostuvansa uudestaan leipomisesta, Yahya ompelemisesta.
”Jos aika vain riittää, teen mielelläni ompelutyötä. Oma ompelimokin voisi olla mahdollinen.”
Ali Sina tietää, mitä työtä isona haluaa tehdä:
”Opiskelen lääkäriksi. Saisin auttaa ihmisiä.”
Äidin ja isän isoin unelma kohdistuu omiin poikiin. Vanhemmat toivovat lapsilleen erilaista elämää, kuin he itse saivat.
”Me vartuimme sodan keskellä. Aina piti pelätä. Toivottavasti poikamme saavat elää rauhallisen ja hyvän elämän.”
Lue aiempi Rajabien haastattelumme, jossa he kertovat elämästään Afganistanissa tästä linkistä.
