Kaksi tyytyväistä – työntekijä ja työnantaja. ”Työni on monipuolista”, Azar Mohammed toteaa pakatessaan tuotteita Savo-Karjalan Lihan tiloissa Kuopiossa. Toimitusjohtaja Jouko Koistinen on tyytyväinen tekijään: ”Azar oppii nopeasti uusia asioita”, johtaja antaa kiitosta.

Azar Mohammed pyöräyttää paistin pakkaukseen, ja Savo-Karjalan Lihan toimitusjohtaja Jouko Koistinen nyökkää tyytyväisenä: ”Azar on luotettava työntekijä, joka oppii nopeasti uutta”, Koistinen kehuu. Mohammed puhuu erittäin hyvää suomea, tekee töitä, opiskelee, asuu Tarinan vastaanottokeskuksessa – ja odottaa: turvapaikkaprosessi jatkuu pian kuudetta vuotta.

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Irakilainen Azar Mohammed huokaa syvään.

Hän on asunut Setlementti Puijolan ylläpitämässä Tarinan vastaanottokeskuksessa Siilinjärvellä neljä vuotta ja yksitoista kuukautta – siitä asti, kun keskus lokakuussa 2015 avattiin.

”Olen pahoillani, että huoneeni on näin sekainen. Kiireen takia siivoaminen on jäänyt”, Azar Mohammed sanoo huoneessaan Tarinan vastaanottokeskuksessa, joka on ollut hänen kotinsa viisi vuotta.

Viidessä vuodessa Mohammed on opetellut puhumaan suomea ällistyttävän hyvin, hankkinut työkokemusta kahdessa yrityksessä, saanut aikuisten perusopetuksen päättötodistuksen Pohjois-Savon opistosta 8,5:n keskiarvolla, hakenut yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, suorittanut hygieniapassin, aloittanut talotekniikan tutkinto-opinnot Savon ammattiopistossa – ja odottanut.

Turvapaikan hakuprosessi jatkuu pian kuudetta vuotta.

Nyt Mohammed työskentelee Savo-Karjalan Lihalla Kuopiossa lihanleikkaajana, pakkaajana ja siivoojana. Opinnot ammattiopistossa ovat työpestin vuoksi tauolla.

Savo-Karjalan Lihan toimitusjohtaja Jouko Koistinen jakaa Mohammedille kosolti kehuja.

”Tarvitsemme reippaita, muuntautumiskykyisiä ja rehellisiä työntekijöitä. Azar on tätä kaikkea. Lisäksi hän on luotettava sekä nopea oppimaan uutta”, Koistinen sanoo.

Miksei Mohammed siis hae turvapaikan sijaan työperäistä oleskelulupaa Suomeen?

Juuri tämä kysymys saa Mohammedin huokaisemaan.

Työperäistä oleskelulupaa hakevalla pitää olla passi. Kun Mohammed alkusyksystä 2015 lähti Pohjois-Irakista Kurdistanin alueelta toiveikkaana Turkin kautta kohti Eurooppaa, passi oli mukana.

Passi lensi Egeanmeren aaltoihin.

Passi oli yhä taskussa, kun salakuljettajat veivät Mohammedin veneellä Turkin rannikkokaupungista Bodrumista Kreikkaan – perittyään matkasta 3000 dollaria.

”Salakuljettajat sanoivat, että jos turvapaikanhakijalla on passi, hänet palautetaan Euroopasta takaisin kotimaahan.”

Mohammedin passi lensi, kesken venematkan, Egeanmeren aaltoihin.

Vapaus houkutti Eurooppaan

”Viisi vuotta elämästäni on mennyt. Se on pitkä aika”, 29-vuotias Azar Mohammed sanoo totisena.

”Olen opiskellut ja tehnyt töitä ahkerasti, ilman myönteistä oleskelupäätöstä. Moni turvapaikanhakija, joka makaa vastaanottokeskuksessa ja sanoo olevansa sairas, saa oleskeluluvan. Tämä on kummallista.”

”Seuraan Suomen politiikkaa. Jopa perussuomalaiset hyväksyvät työperäisen maahanmuuton. Miksi minä en kelpaa?”

Toive itsenäisestä elämästä houkutti Eurooppaan.

Saadakseen uuden passin anomus pitää tehdä Irakin suurlähetystössä Tukholmassa.

”Koronan takia en voi matkustaa sinne. Jos poliisi pysäyttää matkalla, käy huonosti. Haluaisin anoa muukalaispassia, mutta poliisi Kuopiossa ei osannut auttaa asiassa.”

Mohammed on nyt pohtinut, kannattiko lähteä kotimaasta. Mohammedin onni oli syntyä perheeseen, jossa isä halusi kouluttaa kaikki viisi lastaan.

”Hän ajatteli, että koulutetut lapset ovat paras vanhuuden turva.”

Opiskeltuaan neljä vuotta yliopistossa Mohammed valmistui matematiikan opettajaksi Suleimanian kaupungissa, 250 kilometrin päässä Bagdadista pohjoiseen.

Opettajan töitä olisi löytynyt, mutta nuorukainen halusi päättää itse elämästään. Irakissa tämä ei onnistunut.

Toive itsenäisestä elämästä houkutti Eurooppaan.

Heimon käskyjä on toteltava

Azar Mohammed kertoo, että hänen suvussaan ollaan kuuliaisia Jamal-nimiselle heimolle.

Azar Mohammedilla on huoneessaan laatikollinen kirjoja, joiden avulla hän on harjoitellut suomen kieltä.

”En esimerkiksi itse valinnut opiskelupaikkaani. Valinnan tekivät heimon päämiehet, enot ja sedät.”

”Jos olisin jäänyt Irakiin, he olisivat valinneet minulle myös vaimon. Päämiehet päättävät kaikesta. Pukeutumisestani, jopa kampauksestani. Kun teini-iässä halusin kasvattaa pitkät hiukset, se kiellettiin”, Mohammed avaa arkeaan.

Heimo laatii säännöt – ja rangaistukset.

”Siskoni opetti kirkon tiloissa englantia, ja tämä oli vastoin sääntöjä. Minut uhattiin tappaa, jos sisko olisi jatkanut opettamista.”

Mohammedin mielestä Suomessa ei ymmärretä heimojen määräysvallan vaikutusta.

”Se voi tehdä elämästä todella kamalaa, mutta Suomessa se ei kelpaa perusteeksi turvapaikalle. Toki Irakissa myös sota vaikeutti elämää. Koko ajan oli pelko, että Isis pakottaa joukkoihinsa sotimaan. Mutta minulle sotaa pahempi ongelma olivat heimon käskyt ja rajoitukset.”

Kohti maailman onnellisinta maata

Päästyään Eurooppaan Azar Mohammedille halusi suunnata Suomeen.

”Kuulin uutisen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Ja että Suomessa on hyvä opiskella.”

Mohammedin mukaan pakolaisten keskuudessa levisi tieto, että Suomesta saa helposti ja nopeasti turvapaikan.

”Kaikille taisi olla yllätys, että turvapaikanhakijoita tuli Suomeen niin paljon.”

”Parasta Suomessa: laki on kaikille sama ja poliisiin voi luottaa.”

Yhdeksäs lokakuuta yöllä kello kolme – Mohammed muistaa hetken, kun hän kuukauden kestäneen matkan päätteeksi saapui Tarinan vastaanottokeskukseen.

”Meidät toivotettiin tervetulleiksi. Sanottiin, että olette nyt rauhallisessa maassa. Sain yhteisen huoneen neljän muun miehen kanssa. Heistä yksi toisensa jälkeen sai oleskeluluvan. En arvannut, että viisi vuotta myöhemmin minä odotan yhä päätöstä.”

Mohammed on hyvin perillä suomalaisesta yhteiskunnasta. Hän luettelee ministerit nimeltä ja tietää puolueiden puheenjohtajat. Siitä hän ei ole enää aivan vakuuttunut, asuuko maailman onnellisin kansa Suomessa.

”Toki moni asia on täällä hienoa. Voitte suunnitella työuranne ja päättää, missä asutte. Teillä on upea luonto, metsät, järvet. Ja sauna! Parasta on, että Suomessa laki on kaikille sama ja että poliisiin voi luottaa.”

Tarinan sulkeutuminen huolettaa

Maahanmuuttoviraston päätös sulkea Tarinan vastaanottokeskus vuoden lopussa huolettaa Azar Mohammedia.

Pohjois-Savon opiston aikuisten perusopetuksen päättötodistus, jota kelpaa esitellä.

”Tarinan asukkaista moni opiskelee tai on töissä lähialueilla. Minäkin aion jatkaa vuodenvaihteessa talotekniikan opintojani. Miten meille käy, kun Tarina suljetaan”, Mohammed pohtii.

Vaikka asuminen Tarinassa on vaatimatonta, Mohammed kiittää keskuksen työntekijöitä.

”He ovat hyviä, osaavia ihmisiä. Esimerkiksi koronatilanteesta on tiedotettu erittäin hyvin. Ymmärrän toki, että henkilökunta ei voi vaikuttaa turvapaikkapäätöksiin.”

”Tarinasta jää paljon muistoja. Osa kauniita, osa surullisia. Alkuun täällä oli levotonta, nyt paikka on pitkään ollut rauhallinen.”

Rauhallinen on Mohammed itsekin, vaikka odotus käy toisinaan liian raskaaksi.

”Kun huomaan olevani vihainen, yritän ajatella, että vielä minunkin elämääni tulee iloa. Jaksan yhä toivoa, että saan jäädä Suomeen.”

Unelmana opettajan työ Suomessa

Jos Azir Mohammed saa jäädä Suomeen, hän aikoo suorittaa opintonsa ammattiopistossa. Se olisi välietappi.

”Unelmani on päästä yliopistoon ja valmistua myös Suomessa matematiikan opettajaksi. Yhtälöiden ja ongelmien ratkaiseminen matematiikan avulla on kiehtovaa.”

”Yhden asian tiedän. Irakiin en palaa.”

Mohammed pyrki kaksi vuotta sitten Turun yliopistoon lukemaan matematiikkaa.

”En osannut suomea vielä tarpeeksi hyvin. En ymmärtänyt kaikkia pääsykokeen kysymyksiä.”

Mohammed sai turvapaikkahakemukseensa toisen kielteisen päätöksen viime vuoden heinäkuussa. Hän valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, josta hän yhä odottaa päätöstä.

Entä jos oleskelulupaa ei tule?

”En osaa sanoa. Mutta yhden asian tiedän. Irakiin en palaa.”

Koistiset saivat ahkeran työntekijän

Oli sattumaa, että Savo-Karjalan Lihan toimitusjohtaja Jouko Koistinen löysi yritykseensä Kuopion Matkukseen työntekijän Azar Mohammedista.

Koistisen vaimo Mari Koistinen kävi syksyllä 2016 Tarinan vastaanottokeskuksessa kuultuaan, että asukkaista voi löytyä tekijöitä monenlaisiin tehtäviin. Koistinen etsi tekijää polttopuiden keräämiseen ja haravointiin.

Mari Koistinen: ”Pelotti ottaa kyytiin vieras tumma mies.”

Koistisen vieraillessa Tarinassa Mohammed sattui olemaan keskuksen aulassa ja ilmoittautui avuksi.

Mari Koistinen tunnustaa, että yhteistyö turvapaikanhakijan kanssa kysyi uskallusta.

”Oli pelottavaa ottaa autoni kyytiin vieras tumma mies, jonka taustoja en tuntenut. Mutta Azar paljastui nopeasti luotettavaksi ja ahkeraksi. Hän on auttanut myös äitiäni pihatöissä”, Koistinen kertoo.

Viime jouluna Mohammed oli kiireapulaisena Savo-Karjalan Lihan tuotteiden myyjänä. Kun yrityksen työntekijä kesän alussa sairastui ja tilalle piti nopeasti löytää tuuraaja, Koistiset soittivat Mohammedille. Tämä oli heti valmis ottamaan työn vastaan.

”Olen erittäin kiitollinen Marille ja Joukolle. Heidän kauttaan järjestyi juuri Kuopiosta vuokra-asuntokin. Muutan asuntoon, kun Tarina menee kiinni”, Mohammed kertoo.

Kuva maahanmuuttajista muuttui

Jouko Koistisen mukaan Mohammed Azarin työnkuva Savo-karjalan Lihassa on laaja.

Jouko Koistinen: ”On vakava juttu yritykselleni, jos Azar ei saa oleskelulupaa.”

”Azar pilkkoo, pakkaa ja trimmaa lihat. Hän oppi nopeasti erottamaan sisäfileen ulkofileestä ja entrecoten eri paistilihoista. Hän selviää myös burgerilihan jauhamisesta ja maustamisesta, joka on taitolaji. Myös siivoaminen hoituu. Sekin on meillä vaativa juttu, sillä koneet pitää osata pestä juuri oikealla tavalla.”

”Jos Azar ei saa oleskelulupaa vaan joutuu lähtemään Suomesta, se on vakava juttu yritykselleni, mutta myös maakunnallemme. Alueemme yritykset tarvitsevat ripeitä tekijöitä.”

Jouko Koistinen tunnustaa, että hänelläkin on ollut ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia kohtaan.

”Käsitykseni on muuttunut. Maahanmuuttajissa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Ihan kuten suomalaisissa.”