Sosiaaliohjaaja Pirjo Huttunen ja jalkapallo – lyömätön yhdistelmä. Tarinan pihalla on pelattu henkilökunnan ja asukkaiden kesken lukuisia otteluja, joissa viheriölle on kirmannut myös Rosita Ighodaro. ”Pelasin jalkapalloa myös kotimaassani”, kertoo Nigeriasta Suomeen tullut Ighodaro.

Kidutuksen jälkiä, ampumahaavoja, romahtaneita unelmia, etnisiä ristiriitoja, vallankäyttöä, ahdistusta ja vihaa. Mutta myös liikutusta, lämpöä, onnen kyyneliä, syvää kiitollisuutta ja isoja onnistumisia. Viisi vuotta töissä vastaanottokeskuksessa oli todellinen korkeakoulu, joka muutti maailman toisen näköiseksi, sanovat Tarinan vastaanottokeskuksessa työskennelleet kuusi työntekijäämme.

Teksti: Tarinan työntekijät Kirsi Soininen,
Päivi Sollas, Pirjo Huttunen, Wefky Hamed,
Sari Kuosmanen, Tuija-Liisa Ollikainen
Kuvat: Katja Hedberg

Sairaanhoitaja Kirsi Soininen:
”Viidakkotohtori voi liikuttua kyyneliin”

”Sairaanhoitajan työnkuva ei voi olla missään niin laaja kuin vastaanottokeskuksessa. Täällä on usein tunne, että olen kuin viidakkotohtori tai ”doctora” – kuten asiakkaamme sanovat.

Kongon demokraattisessa tasavallassa lapsuutensa viettänyt Divine Mahungu tuli Suomeen Tansaniasta pienen poikansa Juvine Anthonyn kanssa. Kirsi Soininen tutkii pojan vointia.

Tarinassa olen kohdannut asiakkaita juuri syntyneistä vauvoista monisairaisiin vanhuksiin. Kaikki erikoisalat ovat edustettuina: olen seurannut pitkäaikaissairauksia, huolehtinut lääkityksistä, antanut ensiapua ja rokotuksia, arvioinut hoidon tarvetta ja psyykkisiä ongelmia, kuunnellut, valistanut ja kouluttanut. Muun muassa. Lista on pitkä!

Alussa asiakkaiden traumataustat näkyivät henkisinä ja fyysisinä oireina. Kidutuksen jäljet, ampumahaavat ja erilaiset sotavammat olivat ihan uutta erikoisalaa meille hoitajille. Olimme aiemmin hoitaneet vain suomalaisia potilaita.

Erikoiseksi työni tekee sekin, että työnkuva on meidän hoitajien itsemme laatima ja vuosien varrella muokkaama. Tarjolla ei ollut valmista sapluunaa. Myös yhteistyö lukuisten verkostojen kanssa on Tarinassa ihan omaa luokkaansa.

Olen oppinut valtavasti uutta. Turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmä on iso kokonaisuus, johon olen saanut tutustua. Vaikka minulla oli Tarinaan tullessani jo työkokemusta sairaanhoitajana, niin täällä olen oppinut lisää sairauksien tutkimisesta ja hoidosta. Kulttuurinen tietämys ja toiminta eri etnisten ryhmien kanssa ovat tulleet tutuiksi ja luontevaksi osaksi työtä.

Onko maailma nyt erinäköinen – kyllä ja ei. Erinäköinen siinä mielessä, että olen päässyt jakamaan niin monen ihmisen tarinan. Se auttaa ymmärtämään asioita laajemmin. Työni on ollut todella rikastuttava ja antoisa elämänkokemus, josta ammennan pitkään.

On paljon kohtaamisia, jotka ovat jääneet mieleen. Parhaat hetket syntyvät tilanteissa, joissa asiakas avautuu ja tulee tunne, että nyt puhumme samaa kieltä ja olemme siinä hetkessä ihmisenä samalla viivalla.

”Niin suurta aikuisten miesten tuskaa en ole aiemmin työssäni kohdannut.”

Joskus on onnen kyynel vierähtänyt poskelleni, kun olemme pystyneet ratkaisemaan asiakkaan vaikean tilanteen. Moni arkinenkin hetki on jäänyt mieleen – esimerkiksi tilanteet, kun vastasyntyneet lapset tulevat sairaalasta vastaanottokeskukseen.

Muistan myös muutamat akuutit tilanteet keskuksen toiminnan alkuajoilta. Asiakkailla oli erittäin voimakkaita tunnereaktioita esimerkiksi, kun he saivat suru-uutisia kotimaastaan. Niin suurta aikuisten miesten tuskaa en ole aiemmin työssäni kohdannut.

En olisi aluksi uskonut, että Tarinan tarina kantaa viisi vuotta. Nopeimmat ja sisältörikkaimmat vuodet elämässäni ikinä! Henkilökunnasta on tullut tiivis, kuin toinen perhe. Luopuminen tästä kaikesta on tietynlainen suruprosessi.

Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin kiitollisuus siitä, että sain olla osa tätä tarinaa.”

Ohjaaja Päivi Sollas:
”Ymmärrän elämää nyt aiempaa paremmin”

”Syksyllä 2015 oli kova paine saada maamme raja-asemilla odottavat turvapaikanhakijat sijoitettua vastaanottokeskuksiin. Varustimme Siilinjärvellä pienellä porukalla ja hengästyttävällä kiireellä Tarinan sairaalaa turvapaikanhakijoiden hätämajoituspaikaksi.

Tarinassa on viiden vuoden aikana ollut noin 1200 asukasta. Ohjaaja Päivi Sollas toteaa kantaneensa vuosien ajan valtavan määrän tavaraa. ”Yksin patjoja olen tainnut kantaa pari tuhatta kappaletta”, hän laskeskelee patjavarastossa.

Ensin keskityimme asukkaiden perustarpeisiin: miten majoitus ja siivoukset hoidetaan, miten terveydenhoito sekä vaate- ja ruokahuolto järjestetään. Piti miettiä myös lasten ruokailua ja hankkia heille vaippoja. Kun arki vähitellen alkoi rullata ja alkuhuuma hellitti, joissakin asiakkaissa alkoivat näkyä henkisen kuorman vaikutukset.

Työ Tarinassa onkin ollut vaativaa sosiaalityötä. On työpäiviä, joiden nopeissa käänteissä olen kokenut valtavan tunneskaalan ilosta suruun, jopa vihaan. Kiireisinä alkuaikoina en ehtinyt syödä jokaisen työvuoron aikana. Tunsinkin itkunsekaista suuttumusta, kun tällaisena päivänä irakilaismies moitti suomalaista ruokaa pahanmakuiseksi.

On ollut hetkiä, jolloin epäilin, riittävätkö henkiset ja fyysiset voimani. Ajan kuluessa osa turvapaikanhakijoista pettyi Suomessa tarjolla olleisiin olosuhteisiin. He haikailivat omakotitaloa järven rannalta, ja kun haave ei toteutunut, he alkoivat ikävöidä entistä elämää kotimaassaan.

Osa asiakkaista lamaantui. Pettymys suomalaista yhteiskuntaa, Maahanmuuttoviraston (Migri) päätöksiä ja osin vastaanottokeskuksen työntekijöitä kohtaan lisääntyi. Kohtasin eri kulttuurien kielteisiä ihmiskäsityksiä, erimuotoista hyväksikäyttöä, huonoa käyttäytymistä sekä vallankäyttöä, joka asetti naiset ja miehet eriarvoiseen asemaan.

Monelle asukkaalle länsimainen ihmisoikeus- ja naiskäsitys sekä tasa-arvo esimerkiksi koulutuksen suhteen olivat vierasta.

Kaikki asiakkaat eivät pystyneet myöskään ymmärtämään, että lakien, Migrin päätösten ja Tarinan sisäisten sääntöjen noudattaminen ovat osa kotoutumista. Tehtävämme Tarinassa on ollut huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta ja hoitaa heidän asioitaan eteenpäin. Toki asiakkaiden on ollut vaikeaa suunnitella elämää stressin ja epätietoisuuden takia. Migrin päätöstä on pitänyt odottaa, eikä mikään ei ole ollut varmaa.

Osa asiakkaista katkeroitui, masentui ja tuli vihaiseksi.

”Teen mitä tahansa saadakseni oleskeluluvan”, sanoivat jotkut turvapaikanhakijat kovassa tilanteessaan. Elämä kotimaassa saattoi olla liian vaarallista, omaisia oli menehtynyt tai kadonnut, eikä puolisoa enää ollut. Kovalla työllä koottu omaisuus oli hävinnyt tai se oli pitänyt myydä lähdön takia.

Siinä kielteisiä hetkiä – mutta erittäin paljon on ollut myönteistä ja ihanaa. Tarinassa olen tutustunut myös vieraanvaraisiin ja henkisesti rikkaisiin asiakkaisiin. Olen saanut osakseni hyväksyntää sekä arvostusta ja lämpöä, joita en koskaan uskonut kokevani. Asiakkaiden kohteliaisuus, lahjakkuus, vahvuus sekä omalle perheelle tai yhteisölle omistautuminen ovat kunnioitettavaa. Lopulta kaikki ihmiset toivovat samanlaisia asioita halutessaan hyvää elämää.

”Olen saanut hyväksyntää, arvostusta ja lämpöä, joita en koskaan uskonut kokevani.”

Työ, jota olemme Tarinassa moniammatillisesti tehneet, on ollut valtavan vaivan arvoista. Olemme työntekijöinä, esimiehinä ja vartijoina tehneet yhteistyökumppaneittemme kanssa ison humanitaarisen työn, jotta asukkailla on ollut mahdollisimman turvallinen asuinpaikka. Ja jotta peruspalvelut ovat toteutuneet. On tärkeää, että asukkaiden arki on sujunut mahdollisimman hyvin heille vieraassa kulttuurissa ja poikkeusoloissa. Tarina on ollut odotuspaikka, väliaikainen pysäkki monen elämässä.

On ollut erityislaatuista, unohtumatonta ja haastavaa työskennellä Tarinan monikulttuurisessa työyhteisössä. Meistä on kasvanut kuin perhe, jossa välillä on toki erimielisyyksiä, mutta jossa olemme työskennelleet parhaan kykymme mukaan sydämellä, hyvää tarkoittaen. En unohda yhteistyötämme, keskustelujamme, huumoria, koulutuksia, ruokahetkiämme.

Aiemmin kadehdin tuttavia, jotka sanoivat, että työhön on kiva mennä, esimiehet ovat luotettavia ja työkaverit mukavia. Nyt olen itse saanut kokea saman.

Viisi vuotta olen työskennellyt hyvin vaihtelevissa ohjaajan ja päivystäjän tehtävissä. Olen keskustellut, suunnitellut, organisoinut, tehnyt kirjallisia töitä, siivonnut ja taas siivonnut, tehnyt ruokaa, opettanut, leiponut, tehnyt käsitöitä, pitänyt tanssitunteja, raportoinut, kuunnellut, pessyt pyykkiä, kantanut valtavia määriä tavaroita, yrittänyt auttaa, inventoinut, neuvotellut, tehnyt toimistotyötä, kouluttautunut, tilannut takseja, ambulanssia ja palokuntaakin useamman kerran.

Viisi vuotta raskasta, mutta rikasta aikaa, jota en vaihtaisi pois.

Nyt voin sanoa savolaisittain, että olen kotkautunut. Minusta on kasvanut vahvempi ja ehkä hitusen viisaampi. Ymmärrän elämää paremmin kuin aiemmin.”

Sosiaaliohjaaja Pirjo Huttunen:
”Siltana asukkaiden ja kuntalaisten välillä”

”Kun Tarina avattiin, olin jokapaikanhöylä. Vastasin kysymyksiin, opetin ja opin itsekin uusia asioita niin sosiaalityöstä kuin terveysasioista.

”Aktiivinen toiminta Tarinan arjessa lisää vuorovaikutusta, luo erityistä fiilistä ja helpottaa asukkaiden ja meidän työntekijöiden välisiä kohtaamisia”, sanoo Pirjo Huttunen, joka kikkailee futista Rosita Ighodaron kanssa Tarinan takapihalla.

Kun toiminta alkoi vakiintua, suunnittelin ja toteutin Tarinassa tapahtumia ja toimintoja, joiden uskoimme hyödyntävän asiakkaittemme ja lisäävän heidän aktiivisuuttaan. Suunnittelin tapahtumia myös Tarinan ulkopuolella. Toivoimme, että näin Tarinan asukkaat ja kuntalaiset oppisivat kohtaamaan toisiaan – ja ymmärtämään toisiaan. Olin monessa tilanteessa silta asiakkaittemme ja kuntalaisten välillä.

Aloin koordinoida myös vapaaehtoistoimintaa. Tarinassa on parhaimmillaan ollut yli 50 vapaaehtoista, jotka ideoivat toimintoja ja viettivät aikaa asiakkaittemme kanssa.

Ja mikä on juttu, joka toimii aina – jalkapallo!  Sitä olemme pelanneet Tarinassa aina kun mahdollista. Olemme järjestäneet myös muuta urheilua ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Hiihtokin oli kiva kokemus – niin asiakkaille kuin maahanmuuttajataustaisille työkavereilleni, joille laji oli aivan uusi juttu.

Aktiivinen toiminta on vastaanottokeskuksen arjessa tärkeää: se lisää vuorovaikutusta, luo erityistä fiilistä ja helpottaa asukkaiden ja meidän työntekijöiden välisiä kohtaamisia.

Sosiaaliohjaajana vastaan nyt oleskeluluvan saaneiden asiakkaiden muuttoa kuntiin. Ohjaan ja opastan myös heitä, joilla on halua ja mahdollisuuksia opiskella toisen asteen oppilaitoksissa. Olen yhteyshenkilö monen oppilaitoksen ja Tarinan välillä.

Valmista mallia sosiaaliohjaajan työlle vastaanottokeskuksessa ei ole. Toimintamme on jatkuvassa kehityksessä, kuten pitääkin. Eteen tulee koko ajan uusia tilanteita, koska asiakkaiden turvapaikkaprosessit ovat pitkittyneet ja heidän elämäntilanteensa muuttuneet.

Olen oppinut paljon. Ihmisiä olemme kaikki. Emmekä edes kovin erilaisia. Olisi mielenkiintoinen tilanne laittaa Tarinaan asumaan 300 suomalaista perhettä ja yksittäistä henkilöä. Selviäisimmekö ilman konflikteja – en usko.

Olen oppinut, että ihmistä voi tukea voi monin tavoin. Ja että liiallinen auttaminen voi johtaa avuttomuuteen. Kyky ottaa vastuuta omasta elämästään voi heiketä.

Olen oppinut myös, kuinka erilaisia arjen pienet asiat voivat eri kulttuureissa olla. Me suomalaiset syömme mielellämme yksin hiljaisuudessa. Monessa muussa kulttuurissa vähäkin ruoka jaetaan, että kaikille riittäisi. Ja kuinka äänekäs voi ruokailuhetki olla!

”On kiintoisaa, kuinka Lähi-idän maiden keskinäiset ristiriidat ovat näyttäytyneet Tarinassa.”

Olen oppinut valtavan paljon eri kulttuureista. On ollut kiintoisaa huomata, kuinka Lähi-idän maiden kansallisuuksien ja heimojen keskinäiset ristiriidat ovat näyttäytyneet Tarinassa. Kurdit kokevat olevansa sorrettuja useissa maissa. Afgaanien lukuisat heimot ovat kotimaassaan hyvin eriarvoisissa asemissa. Heimojen keskinäinen arvostus näyttää pätevän myös Suomessa: syvältä historiasta kumpuavat tavat ja uskomukset ovat tiukassa, ja uudenlaisen ajattelun oppiminen ja sisäistäminen vaikeaa.

Moni asia on yllättänyt. Osa asukkaista aloitti heti suomen kielen opiskelun ja panosti opiskeluun. Osalla ei ole asiaan lainkaan mielenkiintoa, vaikka painotamme, miten tärkeää Suomessa on oppia maan oma kieli.

En tiennyt sitäkään, kuinka vaikeaa on palkata turvapaikanhakija työhön. Asia vaatii paljon työnantajilta. Varsinkin, jos hakee oleskelulupaa työn perusteella. Oikean tiedon hankkiminen vie aikaa ja vaatii perehtymistä sekä viitseliäisyyttä. Avoimet työpaikat ja tekijät eivät siksi aina kohtaa, vaikka Tarinan asukkaissa on ollut osaavia ja tarvittavia tekijöitä.

Olisi hyvä, jos jo turvapaikkaprosessin aikana asiakkaalle voisi myöntää vuoden työluvan. Vuoden päästä lupa voitaisiin arvioida uudestaan.

Vastaanottokeskusten toiminnasta on paljon mielipiteitä – ja vääriä käsityksiä. On tilanteita, joissa työni on herättänyt uteliaisuutta ja kiinnostusta. Kun olen kertonut työpaikastani, tunnelma on muuttunut epämukavaksi, ja olen saanut aikaan hämmentyneitä katseita, kulmien kohoamisia ja äkkinäistä hiljaisuutta. Tämä on outoa, huvittavaakin.

Tarinan asukkaille saatetaan Siilinjärvellä näyttää ohi ajavista autoista yhä keskisormea. Siilinjärveltä on Kuopioon 25 kilometriä, mutta asennekilometreissä 125, ehkä enemmänkin.

Työni Tarinassa on kääntänyt katseen myös omaan kotimaahani. Emme aina muista, miten onnekasta on syntyä Suomeen. Asumme turvallisessa maassa, jossa tarjolla ovat monipuoliset koulutusmahdollisuudet. Voimme elää mielekästä elämää. Tästä ei toki pidä tuntea myöskään syyllisyyttä, mutta tämä onnekkuus olisi hyvä tiedostaa. Ja muistaa.”

Ohjaaja Wefky Hamed:
”Hätätilanteissa ja paineen alla oppii paljon uutta”

”Ohjaajan työ Tarinassa on monipuolista ja kiinnostavaa. Kohtaan joka päivä useita kansallisuuksia, kuulen eri kieliä ja kohtaan eri kulttuureja. Opin joka päivä uutta.

Afganistanilainen Mahdi Bayani (oik.) on Tarinassa asuessaan tehnyt töitä useissa yrityksissä. Ohjaaja Wefky Hamed opastaa Bayania löytämään verkosta verokorttiin liittyviä tietoja.

Työni on ihmisten tukemista, neuvontaa ja ohjausta. Autan asukkaita majoitukseen liittyvissä asioissa ja olen tukemassa, jotta he selviävät arjen askareista. Opastan myös työn etsimisessä ja opiskelujen suunnittelussa.

Asiakkaiden tarpeet ja toiveet ovat vuosien myötä muuttuneet. Aluksi jouduimme opastamaan linja-autojen aikatauluissa, myöhemmin olemme auttaneet samaa asiakasta täyttämään koulu- tai työhakemuksia. Ensin kommunikointimme saattoi olla viittomakieltä, nyt puhumme yhdessä suomea.

Hienoa on, että me työntekijät ja asiakkaat opimme ja kehitymme yhdessä.

Hyvän ohjaajan tärkeimmät ominaisuudet vastaanottokeskuksessa ovat tasapuolisuus, luotettavuus, kunnioitus, reiluus ja se, että osaa ottaa huomioon asiakkaiden kulttuurierot.

Iloitsen siitä, että viidessä vuodessa olen oppinut niin paljon eri kulttuureista. Kohteliaisuus ja toisen henkilön kunnioittaminen ovat tärkeintä, oli kulttuuritausta mikä tahansa.

Olen oppinut, että vaikeuksista ja haasteista huolimatta elämä jatkuu. Olen nähnyt lapsiperheitä, jotka joutuivat ylittämään meren päästäkseen Eurooppaan. Pakomatkansa kaikista kauhuista huolimatta he alkavat rakentaa uutta elämää heti, kun tuntevat olonsa turvalliseksi. Lapset aloittavat koulun, vanhemmat opettelevat suomen kielen.

Olen oppinut, että jos elämä antaa sinulle toisen mahdollisuuden, sinun on hyödynnettävä se.

Vastaanottokeskuksessa voi yhden työpäivän aikana tapahtua mitä tahansa. Milloin vain eteen voi tulla hätätilanne, joka on selvitettävä nopeasti ja jossa kysytään kykyä tehdä oikeita päätöksiä. Olen oppinut selviytymään hätätilanteissa ja työskentelemään paineen alla esimerkiksi asiakkaiden riitatilanteissa sekä silloin, kun Tarinaan on äkillisesti tullut iso joukko uusia asukkaita.

”Ensin kommunikoimme viittomakielellä, nyt puhumme yhdessä suomea.”

Suurin yllätys on ollut, kuinka nopeasti asukkaat ottavat uusia asioita haltuunsa ja kuinka hyvin he esimerkiksi oppivat puhumaan suomea.

Viisi vuotta humanitaarista työtä – ja olen varmistunut siitä, että maailman kaikki ongelmat vaikuttavat koko maailmaan. Esimerkiksi koronavirus lähti liikkeelle Kaukoidästä, ja vaikutukset näkyvät nyt kaikkialla maailmassa. Meidän jokaisen pitäisi ponnistella ja etsiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Globalisaation myötä olemme kaikki samassa veneessä.

Tarinan viiteen toimintavuoteen mahtuu monta koskettavaa tilannetta. Asukas, jonka kanssa työskentelin pitkään, pakkopalautettiin kotimaahansa. Ennen lähtöään hän värisi pelosta ja halasi minua. En unohda tätä hetkeä koskaan.

Paljon on hyviäkin muistoja. Moni turvapaikanhakija, joka sai oleskeluluvan ja asuinpaikan kunnasta, kiitti minua Tarinassa viettämästään ajasta. Jotkut jopa antoivat kiitokseksi kukkia. Hienoja hetkiä ja upeita muistoja, jotka kestävät ikuisesti.”

Sosiaalityöntekijä Sari Kuosmanen:
”Tarina oli kaikista tärkein sosiaalityön korkeakoulu”

”Olen työskennellyt Tarinassa neljä vuotta sosiaalityöntekijänä – tätä kokemusta muistelen vielä mummona kiikkustuolissani.

Työni on ollut todella mielenkiintoista ja vaihtelevaa, mutta välillä myös hyvin uuvuttavaa.

”Kun asiakas on oppinut luottamaan meihin työntekijöihin, hän on pystynyt avautumaan vaikeista kokemuksistaan”, sosiaalityöntekijä Sari Kuosmanen kertoo ja näyttää kortteja, joiden avulla hän on käynyt lasten kanssa läpi eri tunnetiloja.

On ollut ilo tutustua niin monen ikäisiin asiakkaisiimme, heitä on ollut vauvasta vaariin. Sosiaalityö vastaanottokeskuksessa on isolta osaltaan perhesosiaalityötä, mutta myös yksilötyötä, missä korostuu asiakkaan ohjaus ja tukeminen haastavassa elämäntilanteessa.

Olen oppinut niin valtavasti uutta, etteivät sanat riitä kertomaan siitä. Koko Tarinan aika on ollut yhtä suurta oppimiskokemusta. Tänä aikana olen myös saanut opintoni loppuun ja valmistunut sosiaalityöntekijäksi. Vaikka yliopisto on tarjonnut suuren teoreettisen tietopaketin, on Tarina minulle se kaikista tärkein sosiaalityön korkeakoulu!

Maailma näyttää nyt kovin erilaiselta kuin ennen tuloani Tarinaan. Ymmärrykseni turvapaikkajärjestelmästä ja maahanmuutosta on kehittynyt valtavasti. Myös omat näkemykseni turvapaikka-asioista ovat muuttuneet.

Tarinassa olen joutunut kohtaamaan myös ihmiskaupan vaikutukset – ja sen, kuinka usein asiakas vaikenee kokemuksistaan. Hyväksikäyttö, siihen liittyvä manipulointi ja häpeä – kovista kokemuksista on joskus mahdotonta kertoa. Eikä uhri aina ymmärrä joutuneensa rikoksen kohteeksi.

Toisaalta olen kokenut senkin, että kun asiakas oppii luottamaan meihin työntekijöihin, hän pystyy avautumaan myös hyvin vaikeista kokemuksistaan. Vähitellen hän alkaa ymmärtämään, että on joutunut vakavan hyväksikäytön uhriksi.

Työnkuvani ollut hyvin monipuolinen. Olen iloinnut erityisesti siitä, että olen saanut vetää naisten liikuntaryhmää ja olla mukana useissa tapahtumissa yhdessä Tarinan asukkaiden kanssa.

Vastaanottokeskuksessa rikkaus on sekin, että olen saanut tehdä yhteistyötä monen eri viranomaistoimijan ja järjestötoimijan kanssa.

”Levitin lattialle kankaan ja toppatakkini. Istuimme lattialla tulkkipuhelin välissämme.”

Iso yllätys on ollut, kuinka tyytymättömiä asiakkaat ovat usein olleet. Samoin asiakkaiden käsitys tasa-arvosta on hämmentänyt. Sosiaalityön ajatus Suomessa lähtee siitä, että tuemme heikompaa. Tarinan asiakkaat ovat usein ajatelleet, että minulle kuuluvat samat asiat, joita naapuri on saanut.

On tilanteita, jotka erityisesti ovat jääneet mieleeni. Eräässä tapaamisessa asiakas polvistui eteeni anelemaan apua. Se oli yllättävää, ja hetki piirtyi mieleeni surullisena asiana. Oma reaktioni oli hetimmiten yrittää saada asiakas ylös lattialta ja selittää, että työhöni kuuluu yrittää auttaa tehtäväni rajoissa, mutta etten voi vaikuttaa turvapaikkapäätökseen.

Muistan myös hetken, kun asiakkaan vauva oli hieman rauhaton. Levitin lattialle kaapistani löytämäni kankaan ja vanhan toppatakkini. Istuimme lattialla kaikki kolme tulkkipuhelin välissämme. Vauva viihtyi paremmin, ja keskustelusta tuli vapautuneempaa ja jotenkin syvällisempää.

En unohda sitäkään, kun palasin opintovapaaltani Tarinaan ja kuulin asiakkaani saaneen myönteisen turvapaikkapäätöksen. Kun kohtasin hänet käytävällä, hän hymyili vapautuneesti ja halasi – se tuokio pysyy muistoissa.

Kun ajattelen, miten ihanista työkavereistani joudun nyt eroamaan, kurkkuuni nousee pala ja silmäni kostuvat. Niin parhaita, niin rakkaita ihmisiä, joiden seurassa saa aina olla oma itsensä.

Vaikka työ oli toisinaan raskasta ja vaativaa, muistan eräänkin hauskan hetken työkavereitteni kanssa. Oli vappu, me olimme töissä – naamiaisvaatteissa. Kesken päivän tanssimme ison sairaalarakennuksen käytävillä.”

Terveydenhoitaja Tuija-Liisa Ollikainen:
”Hieno matka, joka johti suoraan sydämeen”

”Turvapaikanhakijat ovat haavoittuvassa asemassa, ja siksi terveydenhoitajan työ vastaanottokeskuksessa vaatii tilannetajua. Työskentelen tunneälyllä, sillä Tarinassa korostuu asiakkaan sensitiivinen kohtaaminen.

Terveydenhoitaja Tuija-Liisa Ollikainen on piipahtanut irakilaisen Bushra Al-Dulaimin ja hänen kolmevuotiaan tyttärensä Lanan huoneeseen tervehtimään ja kyselemään perheen vointia.

Asiakkaat ovat hyvin eri tilanteissa, ja siksi tilanteen kartoittaminen jo alkuterveystarkastuksessa on tärkeää. Samoin ennaltaehkäisevä työ, asiakkaan iästä riippumatta. Kerron asiakkaille, mitä terveydenhuoltopalveluja heillä on mahdollisuus saada. Kerron myös laajemmin maamme terveydenhuollon järjestelmästä.

Arvioin, millaista hoitoa asiakas tarvitsee ja pitääkö hänet ohjata jatkohoitoon. Pohdin asioita laajasti – fyysisiä ja psyykkisiä haasteita, psykososiaalisen tuen antamista, rokotuksia ja terveysneuvontaa. Teen tiivistä yhteistyötä viranomaisten, yhteistyökumppaneiden ja useiden sidosryhmien kuten Siilinjärven neuvoloiden ja Kuopion yliopistollisen sairaalan kanssa.

Turvapaikanhakijoiden terveydenhuolto perustuu lakiin, jota noudatamme. Aikuisella turvapaikanhakijalla on oikeus akuuttiin ja välttämättömään terveydenhuoltoon. Alaikäisillä ovat samat oikeudet kuin suomalaislapsilla.

Yhteisöllinen työskentely Tarinassa on niin merkityksellistä, että sitä on jopa vaikea sanoin kuvata. Olemme tehneet päätöksiä yhdessä ja moniammatillisesti, kun asiakkaiden haasteelliset tilanteet ovat vaatineet tärkeitä ja vaikeita ratkaisuja. Ilo on ollut suuri, kun olemme onnistuneet auttamaan asiakasta ja hänen elämänsä on muuttunut sujuvammaksi, joustavammaksi ja helpommaksi.

Viiden vuoden työskentely vastaanottokeskuksen terveydenhoitajana on kirkastanut ymmärrystäni siitä, mitä monikulttuurilliset erot, tavat ja uskomukset merkitsevät asiakkaille.

”Yhdessä tekeminen on ollut poikkeuksellisen vahvaa. Aiemmin en ole kokenut vastaavaa.”

Ymmärrys on auttanut minua kohtaamaan asiakkaita luontevasti – ja hoitamaan heitä paremmin. Tulkkaus on ollut korvaamaton apu. Asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja saada tietoa omalla kielellään. Olemme käyttäneet puhelintulkkausta, mutta Tarinassa meillä on ollut erityinen onni siinä, että työntekijöissämme on myös farsin, darin ja arabian taitajia. Luottamusta ei synny ilman keskinäistä ymmärrystä, ja luottamuksen rakentaminen asiakkaaseen on työssäni ykkösasia.

Olemme kehittäneet ja hioneet toimintamallejamme ja työmenetelmiämme koko viiden vuoden ajan. Lopputuloksena syntyi lähes saumaton työtapa omien työkavereitteni ja yhteistyötahojen kanssa. Yhdessä tekemisen meininki on ollut poikkeuksellisen vahvaa. Aiemmissa työpaikoissani en ole kokenut vastaavaa.

Olen onnekas: saan tehdä merkityksellistä työtä. Olen saanut kokea paljon onnistumisten, mutta myös hämmennysten hetkiä. Kaikki yhdessä on vaikuttanut siihen, että olen voinut suhtautua työhöni ilolla. Myönteinen ammatti-identiteetti on tukenut jaksamista.

Tarinalla on alku ja loppu. Alun kaaoksen ja lopun surutyön väliin mahtuu kaikenlaisia tunteita, joiden matka on päätynyt suoraan sydämeeni. Tarinan tarina on ollut hyvä.”