Kipu purkautuu toisinaan sanoina, joiden voima voi leikata ilmaa veitsen tavoin.

Puijolan Aggredissa työskentelemme väkivaltatekojen kanssa. Siis kipujen kanssa. Kipua on usein vaikea nähdä. Mutta sen voi kuulla. Suusta lentää ruma sana, vaikka eniten tekisi mieli itkeä.

                           ARJA AIRAKSINEN

Kiitos, sinä rohkea ihminen. Herätit keskustelua siitä, saako sanaa vittu käyttää, kun kerromme työstämme Puijolan Aggredissa. Uskalsit ihmetellä ja kysyä ääneen.

Me emme käyttäydy kansakuntana yhtenevästi. Kaikki eivät toimi hienovaraisesti niin, että toteuttavat käyttäytymiskulttuuriamme ja välttävät kirosanojen viljelyä. Tai jos kiroilevat, niin kiroilevat vain vähän ja harkitusti.

Huomionarvoista on kuitenkin, että olemme kiroilleet aina, kautta aikojen. Historioitsijat sanovat, että kiroilu on muun muassa auttanut kestämään kipua.

Ja juuri kipujen kanssa me Aggredissa työskentelemme. Sielussa ja sydämessä oleva kipu ei useinkaan näy ulospäin. Sitä on vaikea havaita tai tiedostaa, ja sitä on vaikea sanoittaa. Suusta tulee ärräpäitä ja kiroilua, vaikka mieli tekisi ehkä vain itkeä. Rankka kiroilu helpottaa oloa, sivusta seuraajaa se voi pelottaa.

EMME ARVOTA ASIAKKAITAMME Aggredissa sen mukaan, kuinka he puhuvat tai miten he ovat elämänsä eläneet. Emme kannusta ihmistä muuttumaan tai olemaan jotakin muuta vain siksi, että hän näin olisi meille arvokas ja kohtaamisen arvoinen.

Sielussa ja sydämessä oleva kipu ei useinkaan näy ulospäin.

Kiroaminen voi olla häiritsevää. Kuvottavaakin. Osalle meistä se on kuitenkin todellista totta ja monelle osa elämää.

Kiroilu on voinut olla itsestään selvä osa sanavarastoa ja ilmaisua koko elämän ajan. Ne ovat sanoittaneet ja värittäneet elämän kulkua. Eivätkä ne katoa. Eivät, vaikka päättäisimme vaieta ikuisesti tai käärisimme puhetyylin piiloon syvälle omaan, puhtaanvalkoiseen maailmankuvaamme.

TÄSTÄ LÄHDEMME AGGREDISSA: kuuntelemme ja puhumme, rohkeasti ja pelotta. Tästä voi vähitellen edetä muutoksen tielle. Kiroillen, hermoillen, hymyillen ja yhdessä ihmetellen, totuutta silmiin katsoen.

Asiat ovat kuten ne ovat, ja ne muuttuvat, jos ovat muuttuakseen. Mutta aina asiakkaan lähtökohdista alkaen. Ei sinun tai minun halustani ja toiveestani. Tai kuvotuksesta, jota asiakkaan puhetyyli voi saada aikaan.

Kiroilu voi olla – ja on – toisinaan hyvinkin varteenotettava lähtökohta. Hyvä alku työskentelylle.

Kohtaamisten ja keskustelujen jälkeen, joskus tulevaisuudessa, asiakkaan puhe voi olla aivan toista ja kuulostaa meidänkin korvaamme ihan mukavalta.

Kirjoittaja työskentelee Puijolan Aggredissa väkivaltatyön vastaavana asiantuntijana.