Puijolan Mahkun koordinaattori Tanja Turunen piti syyskuun ajan päiväkirjaa työstään. Muistiinpanoihin tallentui kävijöiden upeita keskusteluja, mutta myös heidän krapula-aamujensa tuntoja. Työpäiviin mahtui lisäksi grillausta, sulkapalloa, verkostopalavereja, nettipankin käyttöopastusta, kansanedustajan tapaamista ja jatkorahoituksen hakemista Mahkun tärkeään työhön.
Työ on paljon muutakin kuin toimeentuloa. Työn myötä voimme paremmin. Työttömyys synnyttää toiseutta. Häpeääkin. Entä jos haet töitä maahanmuuttajana? Joudut ponnistelemaan enemmän, jotta osaamisesi tunnustetaan ja saat haluamasi paikan. Meillä on yhä rakenteellista rasismia emmekä vielä ymmärrä, että moninaisuus on rikkaus – työelämässäkin.
Puijolan Mahkun ohjaaja Tanja Hynynen piti kuukauden ajan päiväkirjaa työstään. Siihen mahtui lentopallomatsissa ja leffassa käyntiä, vankilavierailua, asiakkaan ohjaamista katkolle, kotikäyntejä, viinan kaatamista viemäriin, synttärijuhlaa, iloa asiakkaiden ilosta, verkostopalavereja. Sitten iski koronavirus, ja piti keksiä ihan uutta.
Ensi yönä nyrkki puhuu taas monella kujalla, Kuopiossakin. Mutta mitä siitä. Hämäräveikkojen touhu ei minulle kuulu. Puijolan Aggredissa väkivaltaan syyllistyneet voivat keriä auki menneisyyttään ja tekojaan. Se on usein rajua työtä. Parhaimmillaan tuloksena voi olla orastava muutos elämässä, ja turvallisuuden lisääntyminen meillä kaikilla.
Puijola-blogi: Herkkä, kaunis, julma elämä
Puijolan Aggredissa työskentelevä Pasi Raatikainen on nähnyt, kuinka elämän paskimmat rosot periytyvät isältä pojalle. Työssään hän on kohtaaja, kuuntelija, luottamuksen väärti – etuoikeutettu. On hän nähnyt senkin, kun Turmiolan Tommin ja puukkojunkkarin risteytyksestä kasvaa pienin askelin ehjä, menneisyytensä kanssa sinut oleva persoona.