Azar Mohammed pyöräyttää paistin pakkaukseen, ja Savo-Karjalan Lihan toimitusjohtaja Jouko Koistinen nyökkää tyytyväisenä: ”Azar on luotettava työntekijä, joka oppii nopeasti uutta”, Koistinen kehuu. Mohammed puhuu erittäin hyvää suomea, tekee töitä, opiskelee, asuu Tarinan vastaanottokeskuksessa – ja odottaa: turvapaikkaprosessi jatkuu pian kuudetta vuotta.
Rajabien perhe tuli Afganistanista Suomeen marraskuussa 2015. Pitkä odotus päättyi lopulta oleskelulupaan. Se tarkoittaa, että nyt voi taas unelmoida. Vanhempien isoin haave on, että omat pojat saavat erilaisen elämän, kuin he itse sodan keskellä saivat. Kuvakertomuksemme 28 kuvaa kertaavat perheen elämää Siilinjärvellä ja Tarinan vastaanottokeskuksessa, jossa he asuivat lähes neljä ja puoli vuotta.
”Olemme tehneet turvapaikanhakijoiden kanssa tärkeimmän, olleet heidän rinnallaan yhden tärkeän elämänjakson. Samalla olemme toteuttaneet setlementtityötä, joka syvimmillään tarkoittaa asennetta, vuorovaikutusta ja tapaa kohdata ihminen”, sanoo Puijolan toiminnanjohtaja Eija Teerineva.
”Olette Setlementti-enkeleitä”, sanoi asiakas, kun hän oli saanut tärkeää apua Puijolan asumisneuvojilta. Tämä ja moni muu palaute löytyy Puijolan Vuosikertomuksesta. Koostimme siihen, kuinka siltojen rakentaminen edistyi työmme avulla vuoden 2019 aikana.
Jatkamme asiakkaiden henkilökohtaista palvelua ja tukea puhelimitse ja verkkoyhteyksien kautta.
Al-Azzawin perheen turvapaikkaprosessi jatkuu viidettä vuotta. Huomisesta ei tiedä, mutta vanhimmat lapset opiskelevat silti lähihoitajiksi, kuopus pärjää alakoulussa ja äitikin lähti koulun penkille. Paluu Irakiin ei perheen mielestä ole mahdollista. ”Siellä odottaa kuolema”, sanovat vanhemmat, jotka lastensa kanssa olivat todistamassa Isisin karmeaa joukkoteloitusta Tikritissä.