Hello, hello!
Viimeksi kerroin siitä, miten eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset löytävät tasapainoa suomalaisessa koulussa ja mitä valmistava opetus käytännössä tarkoittaa. Silloin lupasin, että palaan vielä integraatiotunteihin – nyt on sen lupauksen aika. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä integraatiotunnit ovat, miltä ne näyttävät arjessa ja miten ne auttavat lasta siirtymään askel askeleelta kohti oman luokan opetusta.
Integraatiotunnit tarkoittavat sitä, että valmistavan opetuksen oppilas käy vähitellen myös oman ikäistensä mukana yleisopetuksen tunneilla – aluksi vain muutaman tunnin viikossa, sitten koko ajan enemmän. Integroinnin voi aloittaa jo valmistavan opetuksen alussa, mutta jokaiselle lapselle mietitään sopiva tahti sen mukaan, miten suomen kieli ja opiskelutaidot kehittyvät. Tavoitteena on, että lapsi oppii suomea nopeammin, pääsee osaksi oman luokkansa porukkaa ja saa suomalaisia kavereita turvallisessa vauhdissa. Usein integraatio alkaa taito- ja taideaineista, kuten liikunnasta, musiikista tai kuvataiteesta, joissa voi onnistua ja olla mukana, vaikka kieli olisi vielä alussa. Opettajat suunnittelevat integraatiotunnit yhdessä ja seuraavat koko ajan, miltä lapsesta tuntuu, jotta koulupäivä pysyy sopivan kokoisena eikä ketään jätetä yksin.
Ja arvatkaa mitä – pääsen usein mukaan myös integraatiotunneille! Monilla tunneilla paikalla ovat sekä opettaja että koulunkäynninohjaaja, joskus taas esimerkiksi englannin tai musiikin tunneilla vain opettaja. Oli kokoonpano mikä tahansa, opettajat, koulunkäynninohjaajat ja oppilaat sanovat hyötyvänsä siitä, että olen mukana tukemassa kieltä ja tulkkaamassa pieniä asioita.
Kun lapsi menee ensimmäistä kertaa integraatiotunnille, aloitamme usein ihan rauhassa esittäytymisellä: jokainen kertoo nimensä ja vaikkapa lempiruoan, pelin tai jonkin muun asian, josta haluaa kertoa uudelle luokalle. Myös uuden luokan oppilaat esittäytyvät vuorollaan ja kertovat jotain itsestään, jotta kaikilla on mahdollisuus löytää yhteisiä juttuja. Tällainen pieni kierros rikkoo jään – sen jälkeen on usein paljon helpompi vaikka istua vierekkäin uuden kaverin kanssa. Integraatiotunneilla tehdään välillä yksilötehtäviä ja välillä ryhmätöitä, jotta jokainen voi osallistua sekä omassa tahdissa että yhdessä muiden kanssa.
Suomalaiset lapset ovat myös todella uteliaita minusta ja siitä, mistä tulen. He tulevat juttelemaan, kysyvät kysymyksiä Espanjasta ja yrittävät usein sanoa muutaman sanan espanjaksi. Moni kertoo innoissaan omista matkoistaan Espanjaan tai espanjankielisistä sarjoista, joita he katsovat kotona. On ihanaa nähdä, että tämä tilanne on heillekin jännittävä ja kiinnostava – ei vain valmistavan opetuksen oppilaille, vaan koko luokalle.
Kun tutustumme näin rauhassa toisiimme, suomalaiset oppilaat alkavat usein kysellä myös enemmän minun työstäni ja valmistavan opetuksen oppilaista: olenko aina mukana tunneilla ja mitä tapahtuu, jos kansainvälinen oppilas tuleekin joskus yksin integraatiotunnille. Tämä on juuri oikea hetki alkaa puhua siitä, miten tärkeää on, että koko luokka ottaa uudet oppilaat mukaan leikkeihin, ryhmätöihin ja jutteluun – myös silloin, kun minä en ole paikalla. Pyydänkin aina lempeästi, että he auttaisivat uusia kavereita tuntemaan olonsa tervetulleiksi ja osaksi ryhmää. On todella hienoa nähdä, miten innostuneita he ovat tästä vastuusta ja mahdollisuudesta auttaa. Ja usein käy ilmi, että moni suomalainen lapsi puhuu itsekin useampaa kieltä, joten yhteinen kieli löytyy yllättävän helposti.
Näin integraatioprosessi näkyy käytännössä arjessa – pieninä kohtaamisina, uusina kavereina ja hetki hetkeltä kasvavana rohkeutena. On myös tärkeää muistaa, että integraatio ei ole vain kansainvälisen lapsen “projekti”, vaan koko kouluyhteisön yhteinen matka. Kun uusi oppilas tulee kouluun eri kieli- ja kulttuuritaustasta, koko koulu oppii samalla uutta: uutta kieltä, uusia tapoja olla yhdessä ja uusia tapoja viestiä sekä lapsen että perheen kanssa. Opettajat, koulunkäynninohjaajat, oppilaat ja perheet rakentavat yhdessä arkea, jossa jokaisella on lupa olla oma itsensä ja kasvaa osaksi ryhmää omassa tahdissaan.
Toivon teille kaikille lempeää ja valoisaa joulukuuta näin vuoden viimeisen kuukauden alussa. Toivon myös, että koulupäivissä riittää sekä ystävällisiä katseita että rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin – niin lapsilla kuin aikuisillakin. Pidetään yhdessä huolta siitä, että jokainen saa kohdata arjessa enemmän ystävällisyyttä kuin yksinäisyyttä.
Kindly,
Delia & Jenni
Yhdessä kasvaen -hanke saa rahoituksen Euroopan unionin AMIF-rahastosta. AMIF on EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahasto. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen kanssa.
