Yhteisöohjaaja Delia täällä hei!
Tänä syksynä olen saanut monissa tilanteissa tavata monia perheitä ja luoda hyvän pohjan yhteiselle suhteelle. Opettajat ovat kutsuneet minut mukaan koulun vanhempainiltoihin, ja myös Kuopion palvelut, jotka tekevät yhteistyötä hankkeemme kanssa, ovat auttaneet luomaan näitä yhteyksiä. Siksi olen tavannut perheitä sekä virallisissa koulutilanteissa että rennommissa ympäristöissä, kuten Perhekerhossa.
Pyrin tekemään ensimmäisestä tapaamisesta mahdollisimman rennon. On tärkeää, että perheet saavat tutustua minuun ja tietävät vähän, kuka olen. Silloin heidän on helpompi avautua ja kertoa omasta perheestään. Ensimmäiset keskustelut liittyvät usein lapsiin. Sen jälkeen siirrymme perheen muihin tarpeisiin, aluksi koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Kun nämä käytännön asiat on käyty läpi ja luottamus kasvaa, puhumme myös henkilökohtaisemmista aiheista, kuten vanhempien omasta hyvinvoinnista. Ensimmäinen tapaaminen on kasvokkain ja sen jälkeen. Aikataulujen ja etenkin kiireellisten asioiden vuoksi olemme yhteydessä puhelimitse, mutta yritämme aina järjestää aikaa myös kasvokkain tapaamisille.
Yhdessä opettajien kanssa olemme pitäneet aktiivisesti yhteyttä vanhempiin. Opettajan pyynnöstä otan yhteyttä perheisiin esimerkiksi oppimiskeskusteluista, kun lapsi on sairaana, kun on aika käydä kouluterveydenhoitajalla, kun Wilman kanssa on haasteita, tai kun koulussa on käyttäytymiseen liittyviä asioita. Puhun eri kieliä eri vanhempien kanssa.
Kun vanhemmat ottavat minuun yhteyttä, aiheet ovat usein samankaltaisia: miten Wilma toimii, miten koulun lomakkeita täytetään, mistä löytyy tietyt Kuopion palvelut, kysymyksiä koulujärjestelmästä ja siitä, miten heidän kannattaa avata tietyt keskustelut opettajien kanssa, jos aihe on herkkä tai vaikea. Jotkut vanhemmat haluavat myös osallistua vapaaehtoistoimintaan – ja on aina ilo ja innostavaa, kun vanhemmat haluavat tehdä näin! Olemme yhdessä etsineet siihen sopivia mahdollisuuksia ja onneksi niitä on myös löytynyt!
Kun luottamus on syntynyt, vanhemmat kysyvät usein myös minusta. He haluavat tietää, mistä olen kotoisin, miksi tulin Suomeen, millaista elämäni täällä on – ja ennen kaikkea, miten olen oppinut kielen ja sopeutunut. Nämä keskustelut ovat kuin oma maailmansa – niissä on lämpöä, uteliaisuutta ja yhteistä naurua. Käytämme huumoria, ja emme piilota niitä hetkiä, kun elämä tuntuu haastavalta. Juttelemme säästä, ja suosittelen usein hyviä ja järkeviä valintoja, kuten talvivaatteiden ostamista kirpputoreilta. Monet uudet perheet tuntevat jo enemmän kirpputoreja kuin minä!
Autan perheitä löytämään sopivia suomen kielen kursseja ja pohtimaan, mikä kurssi ja aikataulu sopii parhaiten heidän arkeensa. Kerron usein, miten opin itse yksi, kaksi, kolme jo Espanjassa ja miten Suomeen tullessa kohtasin puhekielen – joka lopulta olikin helpompaa, vaikka aluksi kuulosti aivan toiselta kieleltä. Silloin vanhemmat innostuvat ja tulevat uteliaiksi!
Oletko koskaan miettinyt, miltä suomalainen kulttuuri näyttää maahanmuuttajavanhempien silmin? He kertovat usein, miten nopeasti digipalvelut toimivat ja miten hyvin bussit kulkevat – monien mielestä Kuopiossa ei tarvitse edes autoa. Keskustelemme paljon myös sosiaalisista suhteista. Perhekerhossa vanhemmat kertovat, että he ovat saaneet uusia ystäviä muiden maahanmuuttajaperheiden joukosta, ja pohtivat, miten voisivat tutustua myös suomalaisiin vanhempiin tai täällä pidempään asuneisiin perheisiin.
Kun puhumme sosiaalisista suhteista Suomessa, sydämeni lämpenee. Se on se hetki, kun on jo turvallista puhua kulttuurisesta sensitiivisyydestä – ei vertaillen, mikä on parempaa tai huonompaa, vaan lisäten ymmärrystä omasta ympäristöstämme. Puhumme paljon siitä, millaisia sosiaaliset suhteet ovat olleet heidän kotimaassaan, miten lapset ovat oppineet sosiaalisia taitoja ja miten niitä voi kehittää täällä Suomessa. Näin rakennamme yhdessä terveempää ja tietoisempaa monikulttuurista yhteisöä 😊
Kollegani Jenni ja minä olemme ottaneet yhteyttä perheisiin myös ihan vain kysyäksemme: “Mitä kuuluu?”
Nyt on aika palata töihin.
Seuraavalla kerralla kerron, miten eri kulttuureista tulevat lapset löytävät tasapainoa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.
Yhdessä kasvaen eteenpäin!
Delia ja Jenni
Yhdessä kasvaen -hanke saa rahoituksen Euroopan unionin AMIF-rahastosta. AMIF on EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahasto. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen kanssa.
