Setlementti Puijolan seksuaaliväkivaltatyöntekijän Oona Hulkkosen mielipide julkaistiin useissa medioissa Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä on 25.11. Voit lukea sen alta.
Linkit myös mediajuttuihin mielipidekirjoituksen alla.
Suomi tuo maailman onnellisin maa, jossa suurin osa naisista kokee väkivaltaa
Kun lehtien otsikoihin nousee vuosi vuoden jälkeen ”Suomi on jälleen maailman onnellisin maa” en koe riemua ja tarvetta lähteä torille. Sen sijaan sisälläni herää suuri ristiriita ja tunne siitä, että tässä on jotain mitä minä en nyt ymmärrä.
Tänä vuonna tieto onnellisimmasta maasta tuli noin maaliskuun puolen välin tienoilla. Elokuun lopussa uutisoitiin, että Suomi on Euroopan maista naisille kaikista väkivaltaisin ja samaan rysäykseen tuli tieto, että vuonna 2025 on maassamme tapettu yhtä monta naista kuin edellisenä vuonna koko vuoden aikana.
Olen saanut ja saan työssäni kohdata monenlaisia ihmisiä, lähtökohtaisesti lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Kuluneiden vuosien aikana olen käynyt monta keskustelua, jossa vuosi vuodelta vahvemmin kuuluu ja näkyy väkivaltaisuutta ihannoiva ja naisvihamielinen kulttuuri ja toiminta.
Kuulen kokemuksia siitä, että paikallisbussiin nouseminen jännittää, koska joku on väkisin istunut viereen ja koskenut ilman lupaa. Kotona puhelin takavarikoidaan, kun joku aikuinen päätti laittaa genitaaleistaan kuvan alaikäiselle. Alakouluikäinen huutaa kesken seksuaalikasvatustunnin, että väkivaltaan ratkaisu on se, että kostaa väkivallalla ja naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Kuopion torilla kulkeminen pelottaa ja on helpompi mennä sen läpi, kun soittaa kaverille videopuhelun. Päivittäin istun useamman ihmisten kanssa alas pohtimaan, miten koettu seksuaaliväkivalta vaikuttaa omaan oloon ja kuinka joku on voinut rikkoa toisen rajoja niin perustavanlaatuisesti.
Ja sitten kun kierrän eri paikoissa ja kysyn – onko täällä teillä väkivaltaa tai oletteko kohdanneet väkivaltaa – niin missään sitä ei kuitenkaan koskaan ole, vaikka kohtaamieni lasten, nuorten ja nuorten aikuisten tarinat kertovat minulle jotain muuta.
25.11. vietämme kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää.
Haluan haastaa sinut, hyvä lukija miettimisen sijaan toimimaan. Miten sinä voit konkreettisesti tänään toimia väkivaltaan vastaan. Miten me voimme toimia yhdessä niin, että tällä hetkellä tapahtuva väkivalta tulee todella näkyväksi ja jotta tulevaisuudessa kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta? Yksin muutos ei synny, siihen tarvitaan meitä kaikkia. Sitten olen valmis tulemaan torille kanssasi tuulettamaan.
Oona Hulkkonen, Tyttöjen Talo, Setlementti Puijola
Iisalmen Sanomat https://www.iisalmensanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/9024971
Savon Sanomat https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/9024931