Terveisiä valmistavasta opetuksesta!
Yhteisöohjaajan työni on jokapäiväistä siltojen rakentamista kodin ja koulun välille. Aloitan jokaisen päiväni yhdellä viidestä projektikoulustamme, ja tavoitteeni on aina sama: olla apuna.
Sen sijaan, että keskittyisin ”ongelmien ratkaisemiseen,” näen roolini tarkkailijana ja oppaana. Pyrin ymmärtämään jokaisen perheen ainutlaatuisen dynamiikan ja sen, miten se sopii yhteen kouluympäristön kanssa. Kuuntelemalla lapsia ja heidän vanhempiaan saan tärkeää tietoa heidän tarpeistaan ja haasteistaan. Tämän tiedon avulla voin ohjata heitä ja parantaa heidän suhdettaan koulutusjärjestelmään.
Yhteisöohjaajana vietän paljon aikaa oppilaiden kanssa oppitunneilla, välitunneilla ja lounaalla. Luokissa autan lapsia löytämään omat, tehokkaimmat tapansa oppia. Joskus se tarkoittaa ohjeiden kääntämistä toiselle kielelle tai tehtävän selittämistä selkeämmin. Vertailemme usein erilaisia tapoja ratkaista esimerkiksi matemaattisia tehtäviä, ja lapset ovat innoissaan huomatessaan, että eri menetelmillä voi päästä samaan lopputulokseen.
Varaamme aina aikaa myös koulun ulkopuolisille keskusteluille. Harrastukset, eri kulttuurit ja taustat ovat olleet suosittuja puheenaiheita. On ollut hauska huomata esimerkiksi arabiankielisten lasten kanssa, miten paljon yhtäläisyyksiä heidän ja espanjan kielillä on. Lounas on myös loistava tilaisuus tutustua toisiimme. Monille suomalainen ruoka on uusi kokemus, mutta lapset tottuvat ruokaan ja ruokailutapoihin nopeasti. Osallistun myös mielelläni liikuntatunneille, joilla leikimme yhdessä, ja käsity
öluokkiin, joilla autan heitä luovissa projekteissa, kuten ompelussa ja maalaamisessa. Olenpa päässyt metsäretkellekin yhden luokan kanssa.
Vanhemmille yhteisöohjaajan käsite on usein täysin uusi, ja he ovat luonnollisesti uteliaita siitä, mitä minun läsnäoloni kouluissa tarkoittaa. Ei riitä, että vain sanon ”helpotan viestintää” tai ”tuen lasten sopeutumista.” Minun on näytettävä heille, kuinka päivittäinen työni lasten kanssa on tärkeä osa tukea antavan ympäristön luomista. Kun he huomaavat positiiviset vaikutukset, on helpompi käydä syvempiä keskusteluja ja vastata heidän tarpeisiinsa.
Luottamuksen synnyttyä työni vanhempien kanssa siirtyy käytännönläheiseen ohjaukseen. He pyytävät apua esimerkiksi Wilma-järjestelmän käytössä sekä kouluun liittyvien erilaisten lomakkeiden täyttämisessä. Jotkut tarvitsevat vain vähän ohjausta, kun taas toiset tarvitsevat jatkuvaa tukea, erityisesti kielimuurin takia. Ohjaamalla heitä näissä asioissa annan heille valmiudet navigoida koulutusjärjestelmässä itsenäisemmin ja varmistan, että he voivat osallistua aktiivisesti lapsensa koulunkäyntiin pitkällä aikavälillä.
Yhteys vanhempiin ei kuitenkaan rajoitu pelkästään koulun arkeen. Keskustelemme myös heidän henkilökohtaisista tarpeistaan, siitä, miten heidän oma sopeutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan etenee ja miten he voivat kehittää kielitaitoaan. Kulttuurierot tuovat mukanaan myös monia hauskoja tilanteita.
Kerromme lisää näistä syvemmistä aiheista, stay tunned 😊
Yhdessä kasvaen eteenpäin!
Delia ja Jenni
Yhdessä kasvaen -hanke saa rahoituksen Euroopan unionin AMIF-rahastosta. AMIF on EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahasto. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen kanssa.
