Yhdessä kasvaen -hankkeen yhteisöohjaajan kesä on ollut ihana. Olen ehtinyt kulkea Kuopion metsissä ristiin rastiin ja löytää koirani kanssa myös uusia polkuja. Olen lukenut järven rannalla, viettänyt monta piknikkiä, istunut ystävien kanssa ulkona pitkälle vaaleisiin kesäiltoihin ja syönyt tietenkin myös monta hyvää jäätelöä. Kuopiossa on riittänyt kesän aikana tapahtumia ja tekemistä niin paljon, että jossain vaiheessa en enää edes tiennyt, mihin kaikkeen haluaisin osallistua.
Kun lasten lukujärjestykset elokuussa alkoivat täyttyä oppitunneista, alkoi myös oma työkalenterini saada taas konkreettisempaa muotoa. Tänä vuonna työn aikatauluttaminen eri kouluille on ollut hieman helpompaa kuin viime syksynä. Yksi syy on tietenkin se, että kyseessä on hankkeen toinen toimintavuosi ja moni asia on jo entuudestaan tutumpi. Lisäksi mukana on tänä vuonna yksi koulu vähemmän.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että oppilaita olisi vähemmän. Joissakin kouluissa valmistavan opetuksen ryhmiä on viime vuotta vähemmän, kun taas toisissa niitä on enemmän. En ole vielä ehtinyt laskea tarkkoja oppilasmääriä, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että oppilaita on suunnilleen saman verran kuin viime elokuussa.
Uusien lukujärjestysten mukana opettelemme yhdessä myös uusia arjen rutiineja. On ollut ihana seurata, kuinka jo ennen kesää valmistavassa opetuksessa olleet oppilaat ovat ottaneet uusia oppilaita mukaan, neuvoneet heitä ja pitäneet heistä huolta. Moni uusi oppilas on jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen kertonut odottavansa innolla seuraavaa päivää. Jotkut vanhemmat ovat puolestaan hieman huvittuneina ihmetelleet, kun lapsi haluaisi lähteä kouluun jo kahdeksalta, vaikka koulupäivä alkaa vasta yhdeksältä. 🙂
Totuttelemme yhdessä myös kouluruokaan – eikä pelkästään siihen, mitä lautasella on, vaan myös siihen, mihin aikaan lounasta syödään. Välitunnit taas ovat toisille yksi koulupäivän parhaista hetkistä. Toisille ne herättävät aluksi enemmän kysymyksiä: miksi ulos mennään, vaikka taivas on harmaa tai vettä sataa? Pikkuhiljaa nämäkin suomalaisen koulupäivän rutiinit alkavat tulla tutuiksi.
Opetuksen puolella olen ollut mukana tukemassa erityisesti suomen kielen alkeita – esimerkiksi värien ja numeroiden harjoittelua. Perheiden kanssa työ on puolestaan tarkoittanut paljon yhteyksien rakentamista kodin ja koulun välille. Olen auttanut vanhempia löytämään oikean kouluterveydenhoitajan, sopimaan tapaamisia opettajien kanssa ja hahmottamaan koulun arkea hieman paremmin. Osa vanhemmista on jo tullut kanssani koululle seuraamaan oppituntia, ja on ollut todella hienoa nähdä, kuinka merkityksellinen kokemus se on heille ollut.
Nyt on kuitenkin aika palata takaisin työn ääreen. Palaan taas muutaman viikon päästä kertomaan lisää siitä, mitä Yhdessä kasvaen -hankkeen arkeen kuuluu – ja varmasti myös muutaman uuden tarinan kanssa.
Yhdessä kasvaen eteenpäin!
Delia ja Jenni
Yhdessä kasvaen -hanke saa rahoituksen Euroopan unionin AMIF-rahastosta. AMIF on EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahasto. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen kanssa.
