Kun puhumme vanhempien kanssa tehtävästä työstä, keskustelu kääntyy usein siihen, miten voimme ammattilaisina tukea vanhempia, vahvistaa heidän vanhemmuuttaan ja auttaa perheitä erilaisissa arjen tilanteissa. Mutta entä jos pysähtyisimme hetkeksi toisenlaisen kysymyksen äärelle: mitä me voimme oppia vanhemmilta?
Yhdessä kasvaen -hankkeessa yhteistyö nähdään kaksisuuntaisena. Emme ole vain tiedon ja tuen tarjoajia, vaan myös oppijoita. Jokainen vanhempi tuo mukanaan oman elämänkokemuksensa, kulttuurinsa, arvonsa, kasvatusnäkemyksensä ja tapansa ymmärtää maailmaa. Näissä kokemuksissa on valtavasti sellaista tietoa ja viisautta, josta myös me voimme oppia.
Suomessa työskentelevinä ammattilaisina meillä on usein vahva käsitys siitä, millaista hyvä kasvatus, lapsen hyvinvointi tai perheen arki voisi olla. Koulutuksemme, kokemuksemme ja suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat ohjaavat ajatteluamme. Ne antavat meille arvokasta osaamista, mutta samalla ne myös rajaavat näkökulmiamme.
Muualta Suomeen muuttaneet vanhemmat tuovat mukanaan erilaisia kokemuksia perheestä, yhteisöllisyydestä, kasvatuksesta ja lasten kasvusta. Heillä voi olla takanaan elämänvaiheita ja kokemuksia, joita meidän on vaikea edes kuvitella. He ovat saattaneet rakentaa arkeaan useassa eri kulttuurissa, sopeutua uusiin olosuhteisiin ja löytää tapoja yhdistää erilaisia kasvatusperinteitä.
Näiden kokemusten kuuleminen on avannut meille uusia näkökulmia. Olemme oppineet esimerkiksi yhteisöllisyydestä, sukupolvien välisestä vastuusta, perheen merkityksestä ja erilaisista tavoista osoittaa välittämistä.
Meidän ei tarvitse aina olla niitä, joilla on vastaukset – usein tärkeintä on uskaltaa kysyä ja kuunnella.
Työskentely eri kulttuuritaustoista tulevien vanhempien kanssa kehittää meidän omia totuttuja ajatusmallejamme. Saatamme huomata, että jokin itsestään selvänä pitämämme toimintatapa ei olekaan kaikille luonteva tai merkityksellinen.
Mitä hyvä vanhemmuus tarkoittaa eri perheissä? Millaisia asioita vanhemmat pitävät tärkeinä lapsen kasvatuksessa? Miten perheen yhteisöllisyys, läheisten verkostot tai vanhempien omat lapsuudenkokemukset vaikuttavat kasvatukseen? Näihin kysymyksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Ammattilaisina meidän on tärkeää tunnistaa, että oma tapamme ajatella ei ole ainoa oikea tapa. Vanhempien näkemykset ovat ajoittain haastaneet meitä tarkastelemaan myös omaa työtämme ja toimintakulttuuriamme. Se on myös joskus tuntunut epämukavalta, mutta juuri siinä on myös huima mahdollisuus oppia ja kehittyä.
Kulttuurinen moninaisuus ei ole vain asia, johon meidän tulee osata vastata. Se on myös voimavara, joka rikastuttaa työtämme ja laajentaa ymmärrystämme ihmisistä.
Aito kohtaaminen alkaa siitä, että annamme toiselle tilaa kertoa oman tarinansa. Emme kiirehdi tulkitsemaan, neuvomaan tai sovittamaan kuulemaamme omiin valmiisiin käsityksiimme.
Voimme kysyä vanhemmilta esimerkiksi:
- Millaisia asioita pidätte tärkeinä lapsenne kasvatuksessa?
- Mitä haluaisitte meidän ammattilaisten ymmärtävän perheenne arjesta?
- Mitkä asiat ovat toimineet hyvin omassa yhteisössänne?
- Mitä voisimme oppia teiltä?
- Millainen yhteistyö tuntuu teistä hyvältä ja luottamukselliselta?
Tällaiset kysymykset viestivät, että vanhemman kokemuksella on merkitystä. Ne myös muuttavat yhteistyön asetelmaa: vanhempi ei ole vain tuen vastaanottaja, vaan aktiivinen tiedon, kokemuksen ja osaamisen jakaja.
Samalla me pysähdymme pohtimaan, millaisia oletuksia kannamme mukanamme. Näemmekö vanhemman yksilönä vai jonkin kulttuurin edustajana? Tunnistammeko hänen vahvuutensa ja voimavaransa? Annammeko erilaisille tavoille toimia tilaa?
Kun kohtaamme vanhempia avoimin mielin, saamme useinkin uusia oivalluksia, jotka muuttavat omaa työtämme. Olemme huomanneet, että olemme pitäneet jotakin toimintatapaa ainoana mahdollisena, vaikka vaihtoehtoja on monia. Olemme oppineet katsomaan lapsen ja perheen hyvinvointia laajemmasta näkökulmasta.
Vanhemmilta oppiminen edellyttää myös ammatillista rohkeutta. Se tarkoittaa oman osaamisen rajojen tunnistamista ja valmiutta muuttaa omia näkemyksiä. Ammattilaisuus ei tarkoita sitä, että tietäisimme kaiken. Se tarkoittaa myös kykyä olla utelias, kysyä, kuunnella ja oppia toisilta.
Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme vanhemmilta oppia, on se, ettei hyvään vanhemmuuteen ole vain yhtä tietä. Perheet voivat rakentaa lapsilleen turvallista ja hyvää arkea monin erilaisin tavoin.
Yhdessä kasvaen -hankkeen ajatuksessa on jotakin hyvin olennaista: yhdessä kasvaminen tarkoittaa sitä, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja jokaisella on jotakin annettavaa.
Kun annamme vanhemmille tilaa tuoda esiin omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, emme ainoastaan vahvista heidän osallisuuttaan. Samalla rikastutamme omaa ammatillista osaamistamme ja rakennamme palveluja sekä toimintatapoja, jotka vastaavat paremmin perheiden todellisiin tarpeisiin.
Ehkä meidän ammattilaisten tärkein tehtävä ei aina olekaan opettaa, miten asioita pitäisi tehdä. Joskus tärkeintä on pysähtyä kysymään, mitä voisimme oppia toisiltamme.
Yhdessä kasvaen – sillä parhaimmillaan kohtaaminen ei muuta vain sitä, jota kohtaamme. Se muuttaa myös meitä itseämme.
Yhdessä kasvaen eteenpäin,
Jenni ja Delia
Yhdessä kasvaen -hanke saa rahoituksen Euroopan unionin AMIF-rahastosta. AMIF on EU:n turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahasto. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen kanssa.